Käsikirjoittaja ja ohjaaja Atte Järvinen on parinkymmenen vuoden aikana ehtinyt osallistua monen sarjan tekemiseen.
”Minulle kirjoittaminen on tapa käsitellä ärsytystä maailman kohtuuttomuudesta. Ja väylä purkaa vitsailuntarvetta.”
2010-luvun taitteessa televisiossa pyöri kaksi Järvisen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa suosittua satiirista komediasarjaa, Pasila (2007–2013) ja Ihmisten puolue (2008–2010). Sarjat esiintyvät edelleen kansalaisten keskusteluissa tiuhaan, ja Järvinen tuntuu olevan yksi suomalaisen komedian pidetyimmistä tekijöistä.
Ammatti luovalla alalla sallii vapauksia, joita Järvinen pitää tärkeänä työskentelynsä kannalta.
”En varmaan kestäisi normaaleja työaikoja tai jatkuvaa ryhmätyötä. Kirjoittaessa saa töitä tehdä yksin ja haluamanaan aikana.”
Tuorein Järvisen projekteista on ollut komediasarja Sunnuntailounas, jota hän käsikirjoittaa ja ohjaa. Taneli Mäkelän ja Elena Leeven tähdittämässä sarjassa neljästä aikuisesta lapsestaan etääntynyt isä päättää elvyttää perhesiteet ja alkaa kutsua jälkikasvunsa viikoittain syömään luokseen.
Perhesuhteista, ammatillisista stereotypioista ja yhteiskunnasta huumoria tekevä sarja on kerännyt suosiota. Ensimmäiset kaksi tuotantokautta palkittiin molemmat parhaan komediasarjan Kultaisella Venlalla, minkä lisäksi Järvinen valittiin vuoden käsikirjoittajaksi vuonna 2018.
Aiemmin tänä vuonna valmistuneen kolmannen tuotantokauden jaksot julkaistiin loppusyksystä suoratoistopalvelu C Moressa.
Monille tekijöille tekijänoikeuskorvaukset ovat tärkeä osa toimeentuloa
Tekijänoikeusjärjestöihin Järvinen kertoo suhtautuvansa myönteisesti, mutta korvaustenjako ja niiden suuruus mietityttävät.
”Monille tekijöille tekijänoikeuskorvaukset ovat tärkeä osa vuosittaista tuloa. Kirjoittajana ja ohjaajana korvaukset ovat edelleen olleet hyviä, mutta pelkään, että esimerkiksi näyttelijöiden kohdalla tilanne on menossa huonompaan suuntaan.”
Reippaan huumorin tekijöiden kannattaisi oppia sietämään sitä, että joidenkin mielestä he eivät ole hauskoja.
Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, mistä kaikesta saa ja voi tehdä huumoria. Myös sillä on merkitystä, kuka vitsailee kenestä ja millä sävyllä. Järvinen ei ole kokenut vaikeaksi löytää aiheita teoksiinsa.
”Yritän käyttää tervettä järkeä. En muista koskaan sensuroineeni itseäni.”
Kyse saattaakin olla siitä, että samoista, loukkaaviksi tai kuluneiksi koetuista aiheista pitkään komediaa tehneet henkilöt ovat viime vuosina joutuneet ottamaan vastaan kritiikkiä uudella tavalla.
”Tuntuu siltä, että ongelma ei ole akuutti niinkään epäsensitiivisen vitsailun kohteille kuin sellaisille tekijöille, jotka eivät ole koskaan tottuneet kuulemaan palautetta omasta huumoristaan. Jos joku pitää huumoriani vääränlaisena, minun pitää vastavuoroisesti hyväksyä se, ei uhriutua niin kuin minua oltaisiin viemässä leirille”, Järvinen toteaa.
”Reippaan huumorin tekijöiden kannattaisi oppia sietämään sitä, että joidenkin mielestä he eivät ole hauskoja.”
Teksti: Leo Taanila
Kuva: Riitta Supperi