Kuka olet ja mikä on taustasi?
Olen Johanna Sandberg, Finlands svenska författareföreningenin (FSF) toiminnanjohtaja. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri Åbo Akademistä.
Ennen tuloa luovalle alalle olen työskennellyt eduskunnassa, kansanedustajan avustajana ja Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puoluetoimistossa. Vaikuttamistyö on lähellä sydäntäni ja politiikka yksi harrastuksistani – tenniksen, yin-joogan ja kuoron ohella.
Miten päädyit Kopioston hallitukseen?
Ensinnäkin kiinnostuksesta! Kopiosto on meille FSF:ssä tärkeä yhteistyötaho ja koimme, että nyt meidän olisi hyvä aktivoitua ja osallistua myös hallitustyöhön. FSF:llä on noin 200 jäsentä ja olemme resursseiltamme pieni järjestö. Sen takia yhteistyö on meille erittäin tärkeää. Olen iloinen ja tyytyväinen, että näin painava paikka yhteistyölle – paikka Kopioston hallituksessa – meille järjestönä tällä kertaa suotiin.
Minkälaisena näet oman roolisi hallituksessa?
Hallituksen untuvikkona aion ensinnäkin antaa itselleni aikaa oppia ja esittää ”tyhmiä kysymyksiä”. Aion osallistua Kopioston hallituksen toimintaan aktiivisesti.
Olet ensimmäinen suomenruotsalaisen järjestön edustaja hallituksessa. Minkälaista näkökulmaa tämä tuo?
No jo oli aikakin! Puhuin aikaisemmin yhteistyön merkityksestä pienelle taiteilijajärjestölle, ja tämä kuvaa sitä tilannetta, mihin me useimmiten joudumme: olemme mukana, mutta emme ehkä ihan eturivissä. Samalla kentällä me kuitenkin teemme tätä työtä, vaikkakin vähän eri resurssein.
Suomessa ruotsiksi kirjoittavilla kaunokirjailijoilla on erityinen vastuu säilyttää ja kehittää Suomen toista kansalliskieltä. Meidän työmme ja mandaattimme on siksi suurempi kuin se, että joissain asioissa vaaditaan jotain tietoa tai kannanottoa ”också på svenska!”.
Olen mielelläni mukana kehittämässä Kopioston toimintaa entistä näkyvämmäksi myös ruotsiksi, jos se on jäsenistön, toimiston ja hallituksen toive.
Saatko itse tekijänoikeuskorvauksia?
Ei, en saa tekijänoikeuskorvauksia.
Mikä kulttuurielämys on viime aikoina koskettanut sinua erityisesti ja miksi?
Luen paljon, mutta nyt joulun alla kuuntelin ensimmäistä kertaa äänikirjaa. Selvitin palapeliä ja kuuntelin luureista Iida Turpeisen teosta Elolliset. Samalla, kun etsin palapelin paloille paikkoja, kirjan henkilöt kokosivat sukupuuttoon jääneen eläimen massiivista luurankoa.
Kirjassa kosketti niin eläimen kuin ihmisen osa omaan aikakauteensa. Vaikka emme ehkä tietoisesti pyri tekemään historiaa, olemme kuitenkin kaikki osa sitä, mistä tämä aika myöhemmin muistetaan. Itse en ole nostalgikko enkä havittele menneen ajan kokemuksia vaan ajattelen, että kaikkiin asioihin voi vaikuttaa − joko hyvässä tai pahassa.
Kuva: Anton Sucksdorff
