Tekoälyteknologiat kehittyvät nyt huimaa vauhtia ja erityisesti erilaisten generatiivista tekoälyä hyödyntävien sovellusten käyttö yleistyy. Generatiivisella tekoälyllä viitataan tekoälyteknologioihin, jotka voivat tuottaa uutta ja ainutlaatuista sisältöä olemassa olevan datan pohjalta. Esimerkiksi ChatGPT pystyy tuottamaan luonnollisen kielen kaltaista tekstiä.
Jäsenjärjestöissämme ennakoidaan tekoälyn tuovan luovalle alalle suuria muutoksia. Vaikka tekoäly voi auttaa tekijöitä ja kustantajia heidän työssään, teknologian nopea kehitys herättää myös huolta. On esimerkiksi epäselvää, millä tavalla tekijänoikeudella suojattuja teoksia on käytetty tekoälyn opettamisessa.
Euroopan Unioni valmistelee parhaillaan sääntelyä tekoälylle. Tulossa olevaan asetukseen on ehdotettu lisättävän läpinäkyvyysvelvoite: teknologiayritysten tulisi ilmoittaa avoimesti, mitä aineistoa tekoälyn kouluttamiseen on käytetty. Näkemyksemme mukaan läpinäkyvyysvelvoite turvaisi tekijöiden ja kustantajien mahdollisuudet valvoa oikeuksiensa toteutumista.
Haastattelimme jäsenjärjestöjämme tekoälystä ja sen tuomista muutoksista heidän edustamilleen aloille. Kysyimme myös siitä, minkälaisia pelisääntöjä nopeasti kehittyvälle teknologialle tarvitaan.
Kirja-alan toimijoiden etsittävä ratkaisuja yhdessä
Eeva Asikainen. Kuva: Heli Sorjonen.
Suomen Kirjailijaliiton juristi Eeva Asikainen:
On vaikeaa vielä nähdä, mitkä tekoälyn aiheuttamat merkittävimmät muutokset kirja-alalle ovat. Yksi huoli liittyy siihen, voisivatko tekoälyn tuottamat teokset muodostua jonkinlaiseksi kilpailijaksi kirjailijan työlle. Jo tällä hetkellä tekoälyn julkaisemia kirjoja on myynnissä ainakin Yhdysvalloissa, mutta käsitykseni mukaan ne eivät ole toistaiseksi olleet mitään myyntimenestyksiä.
Toinen huoli liittyy siihen, miten kirjailijoiden teoksia on hyödynnetty generatiivisen tekoälyn kouluttamisessa. Lähtökohta on se, että tekijältä tarvitaan lupa hänen teoksensa hyödyntämiseen ja siihen, kun siitä valmistetaan kappaleita. Tekoälyn kouluttamisessa lupaa ei ole pyydetty, eikä tekijä ei ole saanut käytöstä korvauksia.
Läpinäkyvyysvelvoite, jota Euroopan parlamentti ehdotti EU:n tekoälyasetukseen kesällä, on tekijöiden kannalta tärkeä. Jos tekijä ei edes tiedä, onko hänen teostaan hyödynnetty tekoälyn kouluttamisessa, hän ei pysty oikeuksiaan valvomaan.
Kansallisessa tekijänoikeuslaissamme on säännelty myös tekstin- ja tiedonlouhinnasta. Sillä tarkoitetaan digitaalisen tietomassan automatisoitua analysointia. Generatiivinen tekoäly ei kuitenkaan vain analysoi tietomassoja, vaan dataa hyödyntäen tuottaa jotain uutta. Kattaako tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva sääntely siis tekoälyn kouluttamista? Lain mukaan tekijällä on myös oikeus kieltää teoksensa käyttö tekstin- ja tiedonlouhinnassa, mutta toistaiseksi on jäänyt epäselväksi, miten tämä kieltäminen tapahtuisi ja kuka sen tekisi.
Vaikka tekoälyasetuksen valmistelu on EU:ssa vielä kesken, Suomessa olisi hyvä myös kansallisesti pohtia hyviä käytäntöjä ja pelisääntöjä tekoälyyn liittyen.
Tekoälyn kehitys on koko kirja-alaa ja laajemmin luovaa alaa koskeva yhteinen kysymys. Lainvalmistelu on aina hidasta. Siksi on tärkeää, että kustantajat ja kirjailijat yhdessä miettivät ja keskustelevat, mitkä tekoälyyn liittyvät mahdollisuudet ja toisaalta uhat ovat ja miten niihin halutaan reagoida. Marraskuussa järjestämmekin yhdessä kustantajien kanssa keskustelutilaisuuden, jossa näitä asioita on tarkoitus pohtia. Tilaisuus on osa Kirjailijaliiton Kirjallisuus digimurroksessa -hanketta.
Moraalisten tekijänoikeuksien toteuduttava teatteri- ja media-alalla
Jussi Kiiski. Kuva: Anni Sepponen.
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton juristi Jussi Kiiski:
Tällä hetkellä tekoälyn vaikutukset ovat Temen edustamilla aloilla vielä vaatimattomia ja ne vaihtelevat ammattiryhmittäin, mutta tekoäly on kehittynyt viime vuosina nopeasti ja uhkakuvia myös on.
Yhtenä huolena on se, jos luovaa työtä aletaan tuottaa vain tekoälyllä ja tekijäryhmiä jätetään tuotantoketjusta pois kokonaan. Tällaiset työllisyyteen liittyvät uhkakuvat ovat varmasti lähimpänä erityisesti tekstien kanssa työskenteleville tekijöille, kuten käsikirjoittajille ja dramaturgeille, mutta varmasti pitkällä aikavälillä ne voivat koskea myös muita tekijöitä, esimerkiksi audiovisuaalisella alalla.
Tekoälyn sääntely ei ole vain kansallinen kysymys, vaan kansainvälinen ja EU-oikeudellinen. Toivon, että sääntely olisi tulevaisuudessa yhtenäistä EU:n jäsenvaltioissa.
Tärkeintä on lisätä tekoälyn läpinäkyvyyttä. Temen edustamien tekijöiden on voitava paremmin valvoa sitä, mihin heidän teoksiaan käytetään. Kun tekijöiden työtä käytetään korvauksetta tekoälyn aineistona, toiminta ei ole kestävällä pohjalla. Olisi hienoa, että tilanne kehittyisi suuntaan, jossa tekijät voisivat lisensioida teoksiaan ja saada teosten käytöstä korvausta. Olennaista on tekijöiden moraalisten oikeuksien toteutuminen ja mahdollisuus valvoa tekijänoikeuksiensa toteutumista.
Olen miettinyt myös tekoälyn vaikutuksia laajemmin taiteeseen ja luoviin teoksiin pitkällä aikavälillä. Tekoäly ei kykene itsenäisesti luovaan työskentelyyn, vaan se on aina riippuvainen ihmisistä. Jos teoksia tuotetaan entistä enemmän vain tekoälyn keinoin ja aiempien tekoälyllä luotujen teosten pohjalta, mitä tulevaisuudessa tapahtuu kulttuurin ja taiteen laadulle?
Jokainen musiikintekijä ei voi itse neuvotella isojen teknologiayritysten kanssa
Kyösti Salokorpi. Kuva: Joel Melasniemi.
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen jäsen, musiikintekijä ja tuottaja Kyösti Salokorpi:
Oma käsitykseni on, että geneerisimmissä taustamusiikkiformaateissa tekijöiden työtä pystytään tekoälyllä aika helposti korvaamaan. Tämä voi koskea esimerkiksi rentoutumiseen tarkoitettua musiikkia tai videoiden taustamusiikkia.
Pop-hitit ja radion listaykköset ovat eri asia. Spotifyhin tulee päivittäin 120 000 uutta kappaletta ja määrä lisääntyy tekoälyn myötä, mutta huippu on todella kapea. En usko, että tekoäly muodostuu siinä kilpailijaksi. Puhtaasti tekoälyllä luodut kappaleet eivät mielestäni tällä hetkellä ole laadultaan lähelläkään ihmisten tekemiä kappaleita. Tulevaisuudessa tekoäly toiminee pikemminkin työkaluna musiikin tekemisessä.
Akuutein kysymys liittyy tekoälyn kouluttamisessa käytettyihin materiaaleihin. Millä tavalla kappaleiden tekijöille korvataan se, jos tekoäly kouluttautuu käyttämällä olemassa olevia biisejä? Tähän olisi tärkeää saada sovittua jonkinlaiset säännöt.
Kun tekoälymalli on kerran koulutettu ja se alkaa tuottamaan dataa, ei jälkikäteen pystytä enää purkamaan, mitä tekoäly varsinaisesti tekee ja mitä se on oppinut. Tämän takia tekoälyn koulutusdatan läpinäkyvyyden tulisi olla pakollinen vaatimus.
Tällä hetkellä on kiire päästä oikeisiin neuvottelupöytiin. Koska tekoälymallit ovat yhä laajempia ja ne opiskelevat vaikkapa koko internetin tekstimassan, yksittäisen tekijän teoksen painoarvo ei ole kovin iso. Siksi korvauksen pitäisi olla yksityisen kopioinnin hyvityksen kaltainen.
Jokainen tekijä ei voi käydä itse neuvottelemassa isojen teknologiayritysten kanssa, vaan keskustelut on käytävä laajoista kollektiivisista oikeuksista. Koska tekoälyä kehittävät yritykset toimivat ylikansallisesti, tärkeimmät keskustelut sääntelystä käydään EU-tasolla tai maailmanlaajuisesti.
Näen tekoälyn myös mahdollisuutena. Se voi avata isommalle ihmisjoukolle mahdollisuuksia tehdä taidetta – niille, jotka eivät ole voineet kouluttautua tai jotka eivät ole pystyneet olemassa olevilla keinoilla ilmaisemaan itseään. Tekoälyn kehittymistä ei voida pysäyttää, mutta on varmistettava, että siihen liittyvät periaatteet ovat reilut.
Tuleeko tekoälysovelluksilla tehdyistä tuotteista kilpailijoita medioille?
Mikko Hoikka. Kuva: Anniina Nissinen.
Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka:
Tekoälyn tuomissa muutoksissa kustannusalaan on ainakin kaksi näkökulmaa. Yksi näkökulma liittyy omien sisältöjen suojaamiseen. Aikakausmediat ovat kilpailutilanteessa alustatalouden kansainvälisten, huomattavasti isompien toimijoiden kanssa. Kustantajien materiaaleja on käytetty jo nyt tekoälyn opettamiseen. Huolena on, pystyvätkö tekoälysovellukset luomaan entistä vahvemmin medioiden kanssa kilpailevia tuotteita hyödyntämällä vapaamatkustajina aiemmin luotuja teoksia.
Toisaalta kustannusalalla ollaan myös kiinnostuneita siitä, miten tekoälyä voidaan itse hyödyntää työkaluna. Voidaanko esimerkiksi luoda parempia sisältöjä tai optimoida työprosesseja tekoälyn avulla? En usko, että esimerkiksi journalistien tai kuvaajien työtä korvattaisiin tekoälyllä laajamittaisesti. Parhaimmillaan voitaisiin kuitenkin päästä syvemmälle juttuaiheisiin ja tuottaa parempaa sisältöä, kun osa työvaiheista siirrettäisiin tekoälylle.
Kun lehtikustantajan lähioikeus tuli aiemmin tänä vuonna tekijänoikeuslakiin, sitä ei rajattu teoskynnyksen ylittäviin sisältöihin, vaan se suojaa yleisesti lehtijulkaisun sisältöä. Sitä kautta myös tekoälyä käyttämällä tehty lehtijulkaisun sisältö on automaattisesti suojan piirissä, mikä on hyvä lähtökohta tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä isoin ongelma tekoälyyn ja tekijänoikeuteen liittyvässä sääntelyssä on läpinäkyvyyden puute. Kustantajien on vaikeaa jäljittää, onko heidän julkaisujaan käytetty tekoälyn opettamiseen. Tekoälytuotokset ovat usein riittävän erilaisia alkuperäisistä teoksista, jolloin tekijänoikeusloukkauksia ei voi lopputuotteesta havaita. Tuotosten sisältämä tieto kuitenkin antaa viitteitä siitä, mitä tekijänoikeudella suojattuja teoksia tekoälyn opettamisessa on käytetty.
EU:ssa valmisteilla oleva tekoälyasetus herättää jonkin verran toiveita. Asetus ei ole varsinaista tekijänoikeuslainsäädäntöä, ja sellaisiakin näkökulmia olen kuullut, että tekijänoikeusasiat eivät siihen kuuluisi. Koska tekoälysovellukset kehittyvät nopeasti, ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan tekijänoikeusdirektiivin päivittämistä.
Ainakin läpinäkyvyysvelvoite sopii luontevasti tekoälyasetukseen. Se voi hyvin olla tekijänoikeutta laajempikin velvoite. Tekoälyn opetusdatan läpinäkyvyyteen liittyy muitakin oikeutettuja intressejä, kuten se, miten ihmisten yksityiselämään kuuluvaa tietoa hyödynnetään.
Kääntäminen on myös kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemusta
Jenni Kavén. Kuva: Maarit Laitinen / SKTL.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton toiminnanjohtaja Jenni Kavén:
Kääntäjät ovat jo pitkään käyttäneet konekääntimiä työvälineinään, yhdistettynä esimerkiksi käännösmuistiin tai puheentunnistustyökaluun. Tekoälyn käyttö saattaa vielä nopeuttaa mekaanisempia työvaiheita ja siten kääntäjän työtä. Kääntäjä tai tulkki voi esimerkiksi hyödyntää tekoälyä tiedon ja termien hakemiseen. Tiedon luotettavuus ja oikeellisuus ovat kuitenkin tärkeitä asioita, eikä voida taata, että tekoälyn avulla löydetään oikea kielivastine tai termi.
On esitetty, että tekoäly saattaisi joiltain osin korvata kääntäjien tekemää työtä. Tämä liittynee sellaisiin tekstilajeihin, joissa on esimerkiksi paljon yksinkertaista toistoa ja joita on teoriassa helppo automatisoida. Tekoälyn käyttö ei kuitenkaan poista ajatustyötä, joka jää yhä tekstin tai käännöksen tekijän vastuulle. Jos tekoälyn tuotos ei ole laadukas, nopeuttaako se sittenkään työtä? Tekoälyn käyttäjille ei voine korostaa liikaa kriittisen ajattelun ja lähdekritiikin merkitystä.
Kääntäminen ei koskaan ole pelkkää kielen kääntämistä vaan myös kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemusta. Kääntäjä saattaa luoda kieleen jopa uusia käsitteitä. On syytä pohtia, miten tunnistetaan tekoälyn virheet, jotka liittyvät vaikkapa kulttuurisidonnaisiin ilmiöihin. Tekstin lukija ei näitä välttämättä tunnista, koska hän ei ole kyseisen kielen ja kulttuurin ammattilainen.
Tekoälyyn perustavat tekstit voivat myös vaikuttaa kielen kehittymiseen tai ajatteluumme pitkällä aikavälillä. Olisiko tekoäly osannut laatia Kersti Juvan suomentaman Sormusten herran maailman, tai luoda suomentaja Jaana Kapari-Jatan lailla Harry Potterin rikkaan nimistön? Samanlaisia uusia maailmoja kirjallisuuden kääntäjät luovat jatkuvasti.
Kirjallisuuden kääntäjien, asiatekstinkääntäjien ja av-kääntäjien tekijänoikeuksien alaisilla käännöksillä opetetaan konekääntimiä, eikä kääntäjille makseta tästä erillistä korvausta. Tällä hetkellä lainsäädäntö on puutteellinen, ja siksi teknologiayritykset saavat hyödyn luovan alan tekijöiden kustannuksella.
Tekijöillä tulee olla oikeus päättää teostensa käytöstä tekoälyteknologioiden kouluttamiseen ja myös saada siitä korvaus. Olennaista on myös pohtia, millaisen tekijänoikeussuojan saa tekoälyn avulla tehty käännös tai muu teksti. Tekoälyä koskeva lainsäädäntö ei voi olla ristiriidassa tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön kanssa.
Haastattelussa on hyödynnetty myös seuraavien henkilöiden asiantuntemusta: Sirpa Alkunen, Pia von Essen, Sanna Kokkonen, Maarit Koponen ja Mary Nurminen.
Journalistin on voitava arvioida tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuutta
Sanna Nikula (vasemmalla, kuva: Liisa Takala) ja Salla Nazarenko (kuva: Heli Saarela).
Suomen Journalistiliiton lakimies Sanna Nikula ja kansainvälisten asioiden asiantuntija Salla Nazarenko:
Tekoälyn tuomien muutoksien laajuutta on vaikea arvioida, mutta selvää on, että tekoäly muuttaa journalistin ammattia paljon. Tekoälyä käytetään jo nyt esimerkiksi tiedonhaussa, aineistojen käsittelyssä, taitossa, urheilutuloksissa, tekstien ääneen lukemisessa ja haastattelukysymysten laadinnassa. Tekoälystä on tulossa työväline, joka muovaa journalistista työtä varmasti yhtä paljon kuin internetin ja sittemmin sosiaalisen median tuleminen.
Parhaimmillaan tekoäly voi nopeuttaa rutiinityötä ja jättää aikaa luovalle työlle ja analyysille. Pahimmissa skenaarioissa tekoäly ”korvaa” journalistit. Tekoäly ei kuitenkaan kykene eettiseen päätöksentekoon – se plagioi ja voi vahvistaa stereotypioita. Tekoäly sopii varmasti rengiksi, mutta ihmisälyn on oltava isäntä.
Alalla on pohdittu laajasti tekoälyn vaikutuksia journalistin työhön ja toisaalta sen hyödyntämiseen liittyviä periaatteita. Journalistin ohjeita uudistetaan parhaillaan ja prosessissa tarkastellaan myös tekoälykysymyksiä.
Journalistien kannalta olisi tärkeää, että tekoälyn kehittäjille säädettäisiin velvollisuus kertoa, mitä aineistoa tekoälyn opettamiseen on käytetty. Journalistin on kyettävä arvioimaan tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuutta, jos hän käyttää tekoälyä apuvälineenä työssään.
Avoimuus on toki tärkeää myös journalistien omien tekijänoikeuksien valvonnan kannalta, koska journalistien tekemää aineistoa käytettäneen laajasti tekoälyn opettamiseen. Journalisteilla tulisi olla mahdollisuus neuvotella siitä, saako heidän tekemäänsä aineistoa käyttää tekoälyn opettamiseen, sekä tästä käyttämisestä mahdollisesti maksettavasta korvauksesta. Tällainen olisi luontevaa järjestää yhteishallinnoinnin kautta.
Tekijänoikeuksien toteutumisesta on huolissaan 72 % kuvittajista
Asta Boman. Kuva: Ilkka Vuorinen.
Kuvittajat ry:n toiminnanjohtaja Asta Boman:
Generatiivisen tekoälyn kuvitusalalle tuomia muutoksia on vielä vaikea arvioida. Niiden positiivisuus tai negatiivisuus on paljolti riippuvainen siitä, miten nopeasti tekoälylle asetetaan reilut raamit lainsäädännössä.
Kuvittajat toteutti jäsenilleen kyselyn aiheesta toukokuussa 2023. Tuolloin reilu kolmannes kuvittajista kertoi olevansa varovaisen kiinnostunut tekoälyn mahdollisuuksista, mutta 85 % kuvittajista ei vielä ollut kokeillut tekoälyn käyttöä osana kuvitustyötä. Uskon, että kuvittajien kiinnostusta tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin himmentää se, että sen käyttöön liittyy paljon eettisiä kysymyksiä.
Mahdollisuuksia kuitenkin on. Kiinnostavimpana näen mahdollisuuden kouluttaa tekoälylle omaa kuvitustyyliä ja näin tehostaa kuvitustyön rutiininomaisia vaiheita. Tekoälyä voi hyödyntää myös ideoinnissa. Lisäksi tekoäly voi helpottaa taustatyön tekemistä, kun kuvittaja visualisoi monimutkaisia ilmiöitä. Tekoälyä voi haastatella siitä, mistä eri näkökulmista aihetta voisi lähestyä.
Ammattikuvittajan työn ytimessä on kuvittajan visuaalisen tarinankerronnan syvyys ja näkemyksellisyys, omaperäinen ilmaisu ja tekniikka. Ne muodostavat kokonaisuutena tunnistettavan, kuvittajaan yhdistyvän tyylin, minkä ajattelen olevan paras suoja kilpailussa tekoälyllä tuotettujen kuvien kanssa.
Tekoälyyn liittyvistä tekijänoikeuskysymyksistä on huolissaan 72 % kuvittajista. Ensinnäkin heitä huolettaa se, että tekoälyä voidaan kouluttaa hyödyntämällä heidän kuvituksiaan luvatta ja korvauksetta. Toinen suuri ongelma on nyt tarjolla oleva mahdollisuus mallintaa jonkin kuvittajan tyyliä ”in the style of” -prompteilla, etenkin kun näitä kuvia voidaan käyttää kyseenalaisiin tai poliittisiin tarkoituksiin.
Luovien sisältöjen louhintaan generatiivisen tekoälyn ruoaksi on sääntelyllä saatava läpinäkyvyyttä, selvät rajat, säännöt ja korvauskäytännöt. Tekijöiden on saatava halutessaan kieltäytyä louhinnasta ja voitava neuvotella luovutettavien oikeuksien määrästä ja korvauksesta. Tekijänoikeuslaki ei ole tähän asti suojannut kuvittajan tai muun luovan alan tekijän tyyliä, mutta nyt lain päivittämistä näiltä osin tulisi selvittää ”in the style of” -tuotosten suitsimiseksi. Tärkeää on, että tekoälyä koskevan EU-sääntelyn voimaansaamisen lisäksi päivitämme kansallista tekijänoikeuslakiamme ja tarvittaessa myös muuta lainsäädäntöämme mahdollisimman ripeästi.
Haastattelut ja teksti: Iina Saarinen
