Elokuvantekijä Ida-Maria Olva. Kuva: Riitta Supperi
Kerro lisää teosprojektistasi – miten päädyit aiheen pariin ja mistä teos kertoo?
Mehiläisvuosi on dokufiktiivinen elokuva ihmisten ja hyönteisten välisestä suhteesta. Elokuvassa seurataan mehiläistarhaajan sekä tarhamehiläisten ja muiden hyönteisten elämää yhden vuodenkierron ajan.
Olen itse mehiläistarhaaja ja tehnyt aiemmin lyhyen fiktioelokuvan mehiläistarhaamisen aloittamisesta. Suhteeni mehiläishoitoon ja tarhamehiläisiin on kuitenkin muuttunut sittemmin ristiriitaiseksi. Mehiläisten tarhaamisessa sekä siihen liitetyissä narratiiveissa on jotakin häiritsevän ihmiskeskeistä. Samaan aikaan työskentely mehiläisten parissa on saanut minut tuntemaan syvää yhteyttä hyönteisiin laajemmin. Näen hyönteiset älykkäinä ja tuntevina olentoina, joiden elämällä on itseisarvo riippumatta siitä, ovatko ne ihmisen näkökulmasta ärsyttäviä, hyödyllisiä, pelottavia, haitallisia tai jotakin muuta.
Mikä on ammatillinen taustasi?
En ole koskaan ollut mikään varsinainen cinefiili, vaan olen päätynyt elokuvien tekemisen pariin lukemisen ja kirjoittamisen kautta. Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista ja tarinankerronnasta monissa eri muodoissa, ja kirjoitin lapsena satuja, runoja ja lauluja. Luullakseni polkuani elokuvanteon suuntaan sysäsi juuri runous, aivan erityisesti varhaisteininä lukemani L. Onerva ja Saima Harmaja, joiden runot olivat minulle järisyttäviä, visuaalisia kokemuksia. Lukiossa kiinnostuin elokuvakerronnasta ja myöhemmin pääsin opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakoulun käsikirjoituslinjalle. Kaksi vuotta sitten valmistuin taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston elokuvaohjaamisen linjalta. En raapusta enää runoja, mutta kirjoitan elokuvanteon ohessa lauluja.
Miksi päätit hakea Kehittämö-ohjelmaan?
Hain Kehittämö-ohjelmaan saadakseni tilaa dokumentin ja fiktion välimaastossa liikkuvan teokseni kehittämiseen. Tämä on erityisen haastava projekti, joka vaatii paljon aikaa, kokeiluja ja pohdiskelemista. Kehittämö antaa hyvän alkusysäyksen pitkäjänteiselle työskentelylle, joka tapahtuu ei-tietämisen maastossa.
Minkälaisia asioita haluat erityisesti kehittää ohjelman aikana?
Tunnen olevani elokuvantekijänä murrospisteessä. Haluaisin unohtaa jotakin oppimaani ja löytää tilalle jotakin uutta, toisaalta palata kotiin, runouden pariin. Kai tämä on sitä oman äänen kuulostelua. Ohjelman aikana tarkoitukseni on tutkia ja kehittää teokseni keskeistä kysymystä ja elokuvan muotoa. Toivon samalla löytäväni jotakin itsestäni.
Minkälaiset elokuvat, muut taiteen muodot tai elokuvan tekijät inspiroivat omaa työskentelyäsi?
Taiteesta saamani inspiraatio on elimellistä työskentelyni kannalta. Etenkin lukeminen on minulle tärkeää. Juuri nyt olen lukenut Karl Ove Knausgårdin Aamutähti-sarjaa sekä Marlen Haushoferin ravistelevaa The Wall-kirjaa, jotka molemmat ovat tuntuneet merkityksellisiltä suhteessa projektiini. Elokuvista Michelangelo Frammartinon Le Quattro Volte sekä Wim Wendersin Perfect Days ovat tuntuneet juuri nyt erityisen inspiroivilta.
Miten lähestyt taiteellista prosessia, kun ryhdyt työstämään teoksiasi?
Se riippuu hieman teoksesta ja tekotavasta. Taustatyö on kuitenkin keskeistä, samoin muusta taiteesta inspiroituminen. Yritän päästä ideoivaan ja assosiatiiviseen tilaan keräämällä tietoa, ajatuksia, vaikutelmia ja tuntemuksia eri lähteistä, kuten kirjoista, elokuvista, kuvataiteesta ja keskusteluista ihmisten kanssa. Työskentelen paljon henkilökohtaisten kokemusteni parissa, joten muistojen penkominen, ylös kirjaaminen ja pohdiskeleminen kuuluvat usein asiaan.
Millaisia haasteita aloittelevat elokuvantekijät mielestäsi kohtaavat uransa käynnistämisessä Suomessa?
Haasteita on useita. Verkostoituminen on keskeinen osa alalla toimimista, mutta tiettyjen koulujen ulkopuolelta alalle voi olla vaikeaa päästä. Rahoitus on tiukassa, ja sen saamisessa voi kestää useita vuosia, vaikka tuoreiden tekijöiden pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti työskentelemään, jotta he voisivat kehittää osaamistaan. Oman äänen löytämiselle ei usein ole tilaa tai resursseja. Vuosien kamppailu rahoituksesta on uuvuttavaa ja voi pahimmillaan viedä motivaation kokonaan. Uransa alussa olevien tekijöiden pitäisi päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä työstämään esikoisteoksiaan, esimerkiksi juuri Kehittämön tapaisten ohjelmien kautta.
Ida-Maria Olva työstää Kehittämössä dokumentaarin ja fiktion välimaastossa liikkuvaa Mehiläisvuosi-elokuvaa, jonka tuottaa Pilvi Waltzer Bufosta.
Kehittämö on AVEKin ja Suomen Kulttuurirahaston uusi kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa sukupolvensa lahjakkaimpien tekijöiden omaäänisyyttä ja synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia. Ohjelmaan valitut tekijät saavat teostensa kehittämiseksi 55 000 €:n tuen sekä henkilökohtaista mentorointia alan kansainvälisiltä huippuammattilaisilta.
Ohjelman mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki. Ohjelma rahoitetaan puoliksi Suomen Kulttuurirahaston tuella ja puoliksi AVEKin yksityisen kopioinnin hyvityksestä tulevilla tekijänoikeusvaroilla.
