Testifilmi tekee kokeellisten elokuvien lisäksi esimerkiksi elokuvien installaatioversioita ja liveperformansseja.
”Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman hyviä liikkuvan kuvan teoksia ilman kaupallista laskelmointia”, ohjaaja ja tuottaja Mika Taanila kiteyttää. ”Elokuvassa on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia erilaisiin kerrontatapoihin valtavirran ulkopuolella.”
Taanila työstää parhaillaan Sami van Ingenin kanssa dokumenttielokuvaa Monica in the South Seas. Tuottajana, ohjaajana ja kuvaajana toimivalla Jussi Eerolalla on työn alla minimalistinen lyhytelokuva sekä taiteilijaryhmä IC-98:n uusi teos.
Eri taiteen- ja kerronnan muotojen yhdistely on molemmille luontevaa, mutta omat kiinnostuksenkohteetkin löytyvät.
”Dokumentaarinen lähestymistapa eri muodoissaan on aina tuntunut omimmalta lähtökohdalta”, Taanila kertoo.
Vaikka myös Eerola on tehnyt dokumenttielokuvia, fiktio on aina ollut hänen ensisijainen kiinnostuksenkohteensa.
”Edelleen kiinnostaisi tehdä kunnianhimoista pitkää fiktioelokuvaa. Ilman tarinaa tai helposti sanallistettavaa sisältöä on sellaisen rahoittaminen tosin erittäin haasteellista”, hän toteaa. ”Tavoitteena on jatkossakin tuottaa elokuvan keinoja kiinnostavasti hyödyntäviä ja mielellään myös elokuvakäsitystä laajentavia teoksia.”
Uusia tapoja tarinankerronnalle
Taanila ja Eerola tuntevat toisensa jo vuosikymmenten takaa. He tutustuivat yli 30 vuotta sitten, kun aloittivat opiskelut Lahden muotoiluinstituutissa samaan aikaan. Ensimmäinen yhteinen projekti tehtiin kesällä 1989, ja sittemmin yhteistyö on jatkunut vuosien varrella tiiviisti.
”Se, että olemme tarpeeksi eri mieltä monista seikoista tuo toimintaan hyvää dynamiikkaa ja terävöittää ajattelua. Päämäärä on aina sama: mahdollisimman hyvä ja omaehtoinen elokuvateos”, Taanila kuvailee.
Mika Taanila toimii Testifilmissä tuottajana ja ohjaajana. Kuva: Riitta Supperi.
Testifilmi perustettiin, kun omille ideoille ei löytynyt sopivaa tuottajaa jo olemassa olevista tuotantoyhtiöistä. Lisäksi kokeellisemmille elokuville haluttiin rakentaa puitteita, jotka mahdollistaisivat isomman rahoituspohjan ja siten myös laajemman yleisön. IC-98 ja taiteilijaryhmästä tuttu Patrik Söderlund tulivat yrityksen kolmanneksi osakkaaksi tuomaan erilaista ajattelua kuvataiteen kentältä.
Nettisivuillaan Testifilmi kertoo painottavansa elokuvallisuuden mahdollisuuksia perinteisen tarinankerronnan sijaan. Valtavirtaelokuvien vakiintuneista formaateista pyristellään eroon.
”Itselleni elokuvan käsite on alusta lähtien sisältänyt kaiken liikkuvaa kuvaa ja ääntä hyödyntävän ilmaisun. Eli ei niinkään kerrota tarinaa ja ujuteta sisältöä vakioformaatin sisälle, vaan koko teoksen muoto on keskeinen osa teoksen sisältöä”, Eerola kertoo.
Esimerkiksi Blue Honda Civic -elokuvassa (Testifilmi 2020) päähenkilön tai toiminnan sijaan näytetään ainoastaan hänen silmiensä edessä avautuva maisema. Mannerlaatta on puolestaan tehty kokonaan ilman kameraa. Tarina kerrotaan musiikin, äänisuunnittelun, valokopioiden, fotogrammien ja kankaalla näkyvien tekstien avulla. Teksteissä päähenkilö kertoo havaintojaan minä-muodossa, mutta kerronta ei paljasta hänen sukupuoltaan, ikäänsä tai mitään muuta kertojasta.
”Käsikirjoitusvaiheessa totesimme elokuvan käsikirjoittajan Harry Salmenniemen kanssa, että emme edes tiedä onko päähenkilöitä kenties useita”, Taanila kertoo.
Stillkuva Mika Taanilan ohjaamasta elokuvasta Mannerlaatta (Testifilmi 2016).
Kansainvälisiltä areenoilta isompi yleisö
Testifilmi on saanut AVEKin Mediarata-tukea, jolla pyritään kehittämään mediataiteen tuotantokulttuuria. Tuki rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön AVEKille myöntämästä erityismäärärahasta.
”Mediarata-tuki on ollut aivan ratkaisevassa roolissa Testifilmin lyhyen taipaleen aikana. Tuki on mahdollistanut jatkuvuuden ja ammattimaisemman suhtautumisen tuottamiseen ja yhtiön pyörittämiseen. Ilman tällaista tukea olisi pienen budjetin marginaaliteoksien tuottaminen vaikeaa ja väistämättä osin harrastemaista”, Eerola toteaa.
Testifilmin teokset ovat olleet esillä useilla kansainvälisillä festivaaleilla, joissa haetaan taide-elokuvasta kiinnostunutta yleisöä.
”Elokuvaan taidemuotona suhtautuvia festivaaleja on paljon, ja niiden yleisö on elokuvaan ennakkoluulottomasti ja innostuneesti suhtautuvaa. Kansainvälisyyden tavoitteena on ollut löytää oikeat levityskanavat ja yleisö tämän tyyppiselle elokuvalle”, Eerola kertoo.
Hän kuvailee tavoitetta onnistuneeksi. Testifilmin elokuvia on nähty kymmenillä eri festivaaleilla ja niitä esitetään myös erilaisissa kuvataidetapahtumissa, gallerioissa ja taidemuseoissa.
Koronapandemian vuoksi kansainväliset festivaalit ovat muiden tapahtumien lailla peruuntuneet tai siirtyneet verkkoon. Myös tuotantoyhtiön kuvaukset pysähtyivät lähes täysin. Toiveena on, että syksyllä elokuvia päästään taas esittämään festivaaliyleisölle paikan päällä fyysisesti. Kesäkuussa on kuitenkin jo avautunut kaksi näyttelyä, joissa Testifilmin tuottamia teoksia on nähtävillä.
”Kuopion taidemuseon 40-vuotisnäyttelyssä nähdään Valtakunnat-elokuvan installaatioversio Omnia mutantur (IC-98) ja Tarton taidemuseossa Virossa Sami van Ingenin Polte on mukana installaatiomuotoisena ryhmänäyttelyssä Silver Girls. Retouched History of Photography”, Taanila kertoo.
Näyttelyt ovat auki 27.9.2020 asti.
Teksti: Iina Saarinen