Mikko Peltonen. Kuva: Liisa Seppälä
Miten AVEK on kehittynyt tuotantoneuvojapestisi aikana?
Olemme viime vuosina tehneet AVEKissa paljon uudistuksia tukien myöntämiseen liittyen. Olemme muun muassa selkeyttäneet päätöskriteeristöämme, suoraviivaistaneet tuen hakemista, monipuolistaneet tuettavia teosmuotoja ja reagoineet erilaisiin tarpeisiin, jotka ovat nousseet esiin elokuva-alan toimijoilta tai omista havainnoistamme.
Mielestäni hyvä esimerkki tästä reagoinnista on uusien tekijöiden ja tuotantoyhtiöiden verkostoitumishanke. Se perustui hakemusten käsittelyn kautta tulleeseen havaintoon, että usein ulkomailla opiskelleet, ulkomailta Suomeen muuttaneet tai pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat tekijät eivät luontevasti löytäneet itselleen sopivia tuottajia ja tuotantoyhtiöitä. Tämän pullonkaulan aiheuttamaan haasteeseen halusimme hankkeella löytää ratkaisuja.
Suhteellisen pienellä taloudellisella panostuksella saatiin paljon aikaan. Hanke poiki useita uusia tekijäkokoonpanoja, ja moni sen puitteissa alkunsa saanut tuotanto päätyi valmiiksi elokuvaksi asti. Tällaiselle toiminnalle on ollut ja on edelleen tilausta. Meille AVEKissa hankkeen toteutus oli osittain pohjana myöhemmin käynnistetylle Kehittämölle, joka on suunnattu ensimmäistä pitkää elokuvaansa työstäville tekijöille.
AVEK on perinteisesti ollut helposti lähestyttävä rahoittajataho, ja myös tätä tärkeää ominaisuutta olen halunnut omalla toiminnallani entisestään vahvistaa.
Minkälaiset periaatteet ovat ohjanneet työtäsi tuotantoneuvojana?
Minulle oli alusta asti tärkeää, että hakijat voivat olla minuun yhteydessä matalalla kynnyksellä ja että kaikkia hakijoita kohdellaan yhdenvertaisesti – ensi töikseni ilmoitin tapaavani jokaisen hakijan, joka sitä toivoo.
Tapaamisia on ollut paljon, ja ne ovat olleet ehdottomasti paras osa työtäni. Ne ovat olleet hyödyllisiä paitsi rahoituspäätösten tekemisen kannalta myös muilla tavoin. Usein oman ikäluokan tekijät tulevat helpoimmin tutuiksi, mutta tuotantoneuvojan etuoikeutena on päästä tutustumaan myös itseään nuorempiin ja vanhempiin tekijöihin.
Nämä kohtaamiset vuosien varrella ovat kehittäneet omaa ammatillista näkemystäni ja tuoneet minulle alan arjesta tärkeää tietoa. Sen pohjalta olemme pystyneet AVEKissa vastaamaan yhä paremmin alan tarpeisiin esimerkiksi erilaisilla hankkeilla ja muuttamalla tukiohjeita.
Millä tavoin nämä tapaamiset ovat näkyneet päätöksenteossasi?
Yksi tuotantoneuvojan asiantuntijuuden osa-alue on kyky kuvitella valmis elokuva hakemuksessa annettujen työkalujen kuten tekijöiden sanojen, sisältökuvauksen, kuvien, audiovisuaalisen materiaalin tai referenssien avulla. Aina hakemuksissa ei kuitenkaan ole mukana riittävästi tai parhaita mahdollisia työkaluja. Tähän ongelmaan tapaamiset tuovat apua. Sain tästä hyvän muistutuksen tuotantoneuvojaurani alkutaipaleella.
Olin juuri aloittanut ja tehnyt lupauksen tavata jokaisen tapaamista haluavan hakijan. Arvioituani erään dokumentaarisen hankkeen hakemuksen olin päätymässä siihen, että kyseinen hanke ei sisällä sellaista erityisyyttä, jolla se menestyisi hakemusten välisessä vertailussa. Olin jo ilmoittamassa hakijoille kielteisestä päätöksestä, kun he pyysivät tapaamista kanssani.
Tapaamisessa kävi ilmi, että hakijoilla oli kuvattua materiaalia, jota he eivät jostain syystä olleet liittäneet mukaan hakemukseen. Tämä materiaali sisälsi juuri sitä ainutkertaisuutta, joka heidän hakemuksestaan puuttui. Tapaamisemme jälkeen tein heille myönteisen tukipäätöksen. Tämä oli itselleni hyödyllinen osoitus tapaamisten merkityksestä.
Jos tapaamiset ovat olleet paras osa tuotantoneuvojan työtä, mikä on ollut se ikävin osa?
Ehdottomasti kielteisten päätösten tekeminen. Se tuntuu aina yhtä ikävältä. Koska hyviä hakemuksia on paljon enemmän kuin tukivaroja, kielteisiä päätöksiä joutuu tekemään myös sellaisille hakemuksille, joille niitä ei haluaisi tehdä.
Keskimäärin myönteisen päätöksen saa vain noin neljäsosa kaikista hakijoista. Mielestäni meidän rahoittajien on tärkeää kiinnittää huomiota tuen saajien lisäksi myös kielteisiä päätöksiä saaviin hakijoihin. Tämä on huomattavasti suurempi tekijöiden joukko. Monissa näistä hakemuksista on potentiaalia ja kiinnostavia elementtejä. On tärkeää, että hakijat saavat kuulla nämä positiiviset asiat hakemuksestaan.
Olen mahdollisuuksien mukaan halunnut soittaa tiedon kielteisestä päätöksestä hakijoille, joiden hankkeita olisimme mielellämme tukeneet, jos tukivarat olisivat riittäneet siihen. Näiden puheluiden tekeminen on ikävää, kun kuulee pettymyksen linjan toisessa päässä. Olen kuitenkin kokenut keskustelut erittäin hyödyllisinä hakijoille ja sitä kautta palkitsevina itselle.
Jokainen osaavakin tekijä saa jossain vaiheessa uraansa kielteisen tukipäätöksen. Tärkeää on, kuinka jatkaa tästä tilanteesta eteenpäin. Jos tuotantoneuvojana pystyy rohkaisemaan tekijää tällaisessa tilanteessa, sillä voi olla valtava merkitys etenkin uransa alkuvaiheessa olevalle tekijälle.
Millaiselta alan tulevaisuus mielestäsi näyttää?
Viime vuodet ovat olleet alallemme haastavia, ja näitä haasteita on luvassa myös tulevaisuudessa. Kustannustason yleinen nousu näkyy selvästi myös meidän hakemustemme budjeteissa. Olemme pyrkineet reagoimaan tähän korottamalla tukisummiamme, jotta pystymme osaltamme turvaamaan ammattimaisen toiminnan edellytyksiä.
Koska näköpiirissä ei ole, että tukivarat lähitulevaisuudessa kasvaisivat, tukisummien korottaminen tarkoittaa tukia aiempaa harvemmille hankkeille. Olemme käyneet tästä keskustelua alan kanssa ja tärkeää on, että tätä periaatteellista keskustelua käydään myös jatkossa.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että haasteista huolimatta suomalainen elokuva on tällä hetkellä monipuolisempaa ja menestyy kansainvälisesti paremmin kuin koskaan aiemmin. Meillä on Suomessa erittäin kovatasoista osaamista. On olennaista edistää tätä myönteistä kehitystä myös jatkossa. Tässä näen AVEKin roolin tärkeänä.
Millä mielin päätät kautesi AVEKin tuotantoneuvojana?
AVEKissa työskentely on ollut todella innostavaa ja olen oppinut paljon. Haluan kiittää kaikkia, joiden kanssa olen viime vuosien aikana saanut tehdä yhteistyötä. Vaikka tuotantoneuvojan pestini päättyy, siirryn hyvillä mielin uusiin tehtäviin, sillä tiedän AVEKin jäävän Ullan, Millan, Erjan ja Oskarin osaavaan ja näkemykselliseen huomaan.