Elokuvantekijä Sawandi Groskind. Kuva: Riitta Supperi
Mikä on ammatillinen taustasi? Miten päädyit elokuvien tekemisen pariin?
Jätettyäni liiketalouden opinnot kesken 17-vuotiaana aloin käydä päämäärättömille ja ongelmaisille nuorille tarkoitetussa keskuksessa. Eräs ystävällinen nainen suositteli läheisessä pikkukaupungissa sijaitsevaa taidekoulua, jossa voisin opiskella myös elokuva-alaa. Hain kouluun, vaikka en tuolloin ollut erityisen kiinnostunut elokuva-alasta.
Pääsin kouluun sisään, mutta lopetin kahden vuoden jälkeen, koska koin ympäristön niin vihamieliseksi. Lopulta suoritin koulutuksen loppuun ja lähdin kulkemaan omaa polkuani. Seuraavien vuosien ajan pidin itseäni yksinäisenä sutena ja tein lyhytelokuvia käytännössä yksin, kunnes tapasin elokuvaohjaaja Kim Ekbergin, joka jakoi innostukseni elokuviin.
Miksi/miten päätit hakea Kehittämöön ja mitä odotat ohjelmalta?
Päätös hakea AVEKin ohjelmaan oli minun asemassani itsestään selvä. Se liittyy Suomessa vallitsevaan tilanteeseen, jossa mielestäni kohdellaan varsin ymmärtämättömästi elokuvia, jotka eivät noudata perinteisiä elokuvan rakenteita ja kerrontatapoja. Tästä syystä monet, minä mukaan lukien, ovat luopuneet jo pelkästä ajatuksesta hakea rahoitusta perinteisten kanavien kautta.
Kehittämön mukaantulo on kuitenkin toivottavasti muuttanut tätä dynamiikkaa jonkin verran tarjoamalla elokuvantekijöille suotuisamman ympäristön, jossa voi tuottaa pitkän elokuvan säilyttäen samalla kunniansa ja arvokkuutensa. Odotankin, että ohjelma tarjoaa tukialustan innovatiivisten ja epätavanomaisten hankkeiden kehittämiselle ja toteuttamiselle.
Minkälaisia asioita haluat erityisesti kehittää omassa työskentelyssäsi?
Haluan olla pelottomampi. Olen elänyt koko elämäni pelossa, ja se inhottaa minua. Iän myötä olen kuitenkin huomannut joidenkin pelkojen häviävän, mistä on suurta hyötyä työlleni. Uskon, että voin tietoisesti karistaa pois vieläkin enemmän pelkoa. Esimerkiksi koen, ettei kuolemanpelollani ole enää samanlaista lamauttavaa otetta minusta. Tuntuu myös mahtavalta olla välittämättä niin paljon siitä, mitä ihmiset ajattelevat elokuvistani.
Kerro lisää projektistasi – kuinka päädyit aiheeseen ja mistä teos kertoo?
Käsikirjoitus perustuu löyhästi isoisäni muistelmiin, jotka koostuvat kokoelmasta hieman banaaleja anekdootteja hänen elämästään. Hän asui maaseudulla, piti eläimiä ja työskenteli rekkakuskina. Hän oli sellainen ihminen, joka tunsi kaikki ja jolla oli paljon tarinoita kerrottavana. Elokuva jakautuu kahteen osaan, ja toinen osa keskittyy enemmän tämän päivän Helsinkiin sekä yleisiin asenteisiin ja tunteisiin. Se perustuu uniini ja muistoihini sairaalakäynneistä, kirjastokäynneistä ja ehkä kokemuksiini laitoksista yleensä.
Onko Kehittämö tähän mennessä ollut sellainen kuin kuvittelit alun perin hakiessasi ohjelmaan?
Kehittämö on pitkälti vastannut odotuksiani.
Miten oman hankkeesi prosessi Kehittämö-ohjelmassa on mielestäsi edennyt tähän mennessä?
Se on edennyt melko hyvin. Käsikirjoituksen kehittäminen on tietysti merkillinen juttu. Sääntöjä ei ole, mutta silti tunnun jatkuvasti törmäävän ihmisiin, jotka yrittävät muistuttaa minua kaikenlaisista kirjoittamattomista säännöistä, joista en aina ole samaa mieltä. Yksi tällainen sääntö on, että käsikirjoituksen pitäisi tehdä selväksi, mitä sillä yritetään kertoa. Mielestäni elokuva, jolla on selkeä viesti, on tylsintä, mitä voi kuvitella. Täyttä ajanhukkaa.
Millaiset elokuvat, muut taidemuodot tai elokuvantekijät innoittavat sinua omassa työssäsi? Voit mainita pari esimerkkiä teoksista, jotka ovat erityisesti vaikuttaneet työhösi.
Minuun erityisesti vaikuttaneita elokuvantekijöitä ja taiteilijoita ovat esimerkiksi Anne Carson, Birgitta Trotzig, Clarice Lispector, Charles Burnett, Frantz Fanon, Madlib, Bruegel, Carl Theodor Dreyer ja Jacques Tati.
Millaisia aiheita tai teemoja olet kiinnostunut käsittelemään teoksissasi?
Olen kiinnostunut käsittelemään sitä, mitä on mahdollista ilmaista, ja sitä, mitä on (näennäisesti) mahdotonta ilmaista.
Miten kuvailisit taiteellista tyyliäsi tai mitkä taiteelliset valinnat inspiroivat sinua?
Näen itseni kuin epäonnistuneena jalkapalloilijana, joka astui elokuvan maailmaan avoimin ja mahdollisesti hyvin naiivein mielin. En koskaan tiedä, mikä saa minut tekemään tiettyjä valintoja, ja olen yrittänyt parhaani mukaan pitää siitä kiinni. Jälkeenpäin on toisinaan enemmän tai vähemmän selvää, miten päädyin näihin valintoihin. En kuitenkaan koskaan käytä aikaa sen pohtimiseen, joten en osaa sanoa.
Miten kehität omaa työskentelyäsi ja pyrit löytämään uusia ideoita, aiheita tai lähestymistapoja työskentelyysi?
Elän pientä elämääni ja tarkkailen maailmaa. Yritän jutella äitini kanssa vähintään kerran viikossa. Silloin tällöin teen elokuvan, usein jostain sukulaisesta tai läheisestä ystävästä tai rantaan törmäävistä aalloista. Siihen liittyy hyvin vähän, jos lainkaan, älyllistä tai tietoista ajattelua.
Loistava koomikko Norm MacDonald tapasi kertoa vitsiä, joka kuului näin: ”Mistä saat ideasi?”
Kehittämö on AVEKin ja Suomen Kulttuurirahaston uusi kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa sukupolvensa lahjakkaimpien tekijöiden omaäänisyyttä ja synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia. Ohjelmaan valitut tekijät saavat teostensa kehittämiseksi 55 000 €:n tuen sekä henkilökohtaista mentorointia alan kansainvälisiltä huippuammattilaisilta.
Kehittämön mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki, ja ohjelman toteuttaa AVEK. Ohjelma rahoitetaan puoliksi Suomen Kulttuurirahaston tuella ja puoliksi AVEKin yksityisen kopioinnin hyvityksestä tulevilla tekijänoikeusvaroilla.
