Kaj Kunnaksesta piti tulla kieltenopettaja, mutta heti Åbo Akademista valmistumisen jälkeen hänelle tarjottiin töitä Hufvudstadsbladetilta ja Yleltä. Haaveissa ollut urheilutoimittajan ammatti toteutui sittenkin. Ylellä Kunnas ehti olla 28 vuotta ennen heittäytymistään freelanceriksi kolme vuotta sitten.
Kunnas kertoo uralle mahtuneen jo 24 jääkiekon MM-kisaa ja 15 olympialaiset. Kesällä 2020 Kunnaksen piti olla Discoveryn toimittajana Tokion olympialaisissa, mutta korona muutti suunnitelmia. Kalenteri tyhjeni lähes täysin. Kunnaksen alkuvuoden viimeiset urheilukisat olivat helmikuussa Montrealissa, jossa hän oli matkanjohtajana NHL-reissulla. Seuraavaksi hän juonsi heinäkuussa rullahiihtoa Vöyrillä.
”Kyllä minulla oli vähän vieroitusoireita siitä, ettei ollut tuloksia, ei liveurheilua ja siihen liittyvää jännitystä”, urheiluhullu Kunnas kertoo.
Kriisin hetkellä ihmisten kohtaamisia
Ammatillisesti tyhjä kalenteri oli kuitenkin myös mahdollisuus. Kunnas käytti koronakevään hyödyksi ja työsti tulevaa kirjaansa, jonka hän tekee yhdessä kirjailija Paavo Nurmen [sic] ja Mistake Median kanssa.
Syksyllä ilmestyvä teos on jatkoa vuonna 2017 ilmestyneelle kirjalle Kaj Kunnas – Kohtaaminen. Uusiin kohtaamisiin Kunnas on valikoinut ihmisiä, joita hän kunnioittaa. Kirjassa tavataan muun muassa oikeushammaslääkäri Helena Ranta, liikemies Jari Sarasvuo ja eläköitynyt piispa Irja Askola. Yhtenä pääteemana on kriiseistä selviäminen.
Kunnas on itsekin selviytynyt kriisistä: aivoinfarkti muutti elämän vuonna 2016. ”Ennen aivoinfarktia elämässä tärkeintä oli työ, sitten vasta vaimo, lapset, raha ja terveys. Nyt tärkeintä on terveys, vaimo ja lapset. Vaikka kyllä edelleenkin tykkään työnteosta!”
Freelancerina Kunnas on voinut rauhoittaa elämäntahtiaan ja keventää työntekoa. Työ on aiempaa monipuolisempaa, sillä toimittajan ja selostajan tehtävien lisäksi mukaan ovat tulleet myös juontajan ja matkanjohtajan roolit. Töitä hän tekee kuitenkin nyt selvästi aiempaa vähemmän.
Tekijänoikeudet ovat olleet Kunnakselle merkityksellisiä paitsi taloudellisesti, myös ennen kaikkea periaatteellisesti. Hän rinnastaa tekijänoikeudet oikeudenmukaisuuteen. ”On tärkeää, että tekijänoikeudet ovat olemassa. Muuten kuka vaan voisi napata tekemäsi työn sinne tänne.”
Ajassa, jossa tietoa tulee paljon joka puolelta, korostuu Kunnaksen mukaan hyvän journalismin merkitys.
”Kun populismi ja nationalismi ovat voimissaan ja vääristelevät totuutta, on todella tärkeää, että meillä on journalismia, joka oikaisee ja toivottavasti tuo esiin sitä oikeaa totuutta. Enkä nyt puhu itsestäni, sillä journalismi, joka avaa näitä asioita on paljon tärkeämpää kuin se, kuka voittaa formulakisan. Kuten viime keväänä nähtiin, urheilu on kuitenkin maailman tärkein sivuseikka. Ilman sitä pärjätään ihan hyvin.”
Häviön kultaiset hetket
Urheiluselostajan ja -toimittajan ammatissa Kunnasta viehättää urheiluun liittyvä tunteiden vuoristorata. On voittoja ja siihen liittyvää riemua, mutta on myös tappioita. ”On todella antoisaa saada kohdata ihmisiä ja olla niissä hetkissä mukana”, Kunnas kertoo.
Pitkän uransa aikana Kunnas onkin saanut olla läsnä mitä moninaisimmissa hetkissä. Mieleenpainuvia kohtia ovat olleet Suomen jääkiekon MM-voitot ja Suomen pääseminen jalkapallon lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa.
”Mutta silti jollakin lailla tappiot menevät syvemmälle. Ne tuntuvat vahvemmilta kuin voitto ja niissä on enemmän symboliikkaa. Yksi tällainen häviön hetki, joka on muuttunut tosi hienoksi kultaiseksi hetkeksi, on 1996 Atlantan olympiafinaali kahdensadan metrin sekauinnissa”, Kunnas kertoo ja aloittaa muistelun:
”Tuolloin Jani Sievinen oli ollut neljä vuotta voittamaton: hän voitti 39 EM-, MM- tai maailmancup-kisaa putkeen kahdensadan metrin sekauinnissa ja oli Atlantassa nopein alkuerissä. Kun hän starttasi finaaliin keskiradalla, olin jo melkein kirjoittanut valmiiksi, mitä sanon, kun Jani ottaa Suomen ensimmäisen olympiakullan uinnissa. Mutta sitten unkarilainen Attila Czene, joka oli päässyt viimeisenä finaaliin, lähtee kuin tykin suusta. Kukaan ei ymmärrä mitään, hän vain johtaa ja menee ylivoimaisesti voittoon. Toki Attila hyytyy lopussa ja Jani lähenee, mutta siihen jää 13 sadasosan ero.”
Kunnas eläytyy tarinaansa kuin olisi taas selostamossa ja liikuttuukin hiukan. ”Tämä kuvaa sitä olympiakisojen huikeutta: on vain yksi päivä neljässä vuodessa, jolloin voi voittaa olympiakullan. Vaikka Jani Sievinen oli silloin ylivoimaisesti paras uimari maailmassa kahdensadan sekauinnilla, ei hänelle olympiakultaa suotu”.
Suomen positiivisin ihminen laittaa hyvän kiertoon
Kunnas valittiin Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi vuonna 2016. Hänen positiivisuutensa kumpuaa kiitollisuudesta.
”Mitä pidempään elän, sitä enemmän huomaan, kuinka paljon elämä on minulle antanut. Ympärilläni on kivoja ihmisiä ja minulla on ollut antoisa työelämä. Suomessa on puhdasta vettä, ruokaa ja luontoa, ei ole sotia eikä pakolaisuutta. Olen syntynyt onnellisten tähtien alla.”
Kunnas myöntää, ettei hänkään kuitenkaan aina ole positiivinen, joskus on huonoja aamuja ja myrtsi fiilis. Silloin hän palauttaa mieleensä tammikuussa 2019 tapaamansa nuoren miehen.
”Olin käsipallo-ottelussa Vantaan Energia Areenalla. Siellä Riihimäen Cocks kohtasi norjalaisen Elverumin käsipallon Champions-liigassa”, Kunnas muistelee. Puoliajalla vessajonossa Kunnas rupatteli edellään olevan, pyörätuolissa istuvan miehen kanssa. Juttua riitti urheilusta ja elämästä ja vaikka mistä. Erotessa Kunnas kysyi vielä, miten mies jaksaa olla niin iloinen ja positiivinen, vaikkei tällä ole jalkoja.
”Silloin hän katsoi minua ja sanoi: ’Tiedätkö, kun minä mietin paljon enemmän, kuinka niin moni jaksaa olla niin negatiivinen, vaikka niillä on jalat!’”
Kunnas haluaa levittää positiivisuutta myös eteenpäin: Twitterissä hänen tavoitteenaan on laittaa hyvä kiertoon. Aktiivisella tviittaajalla on lähes 46 000 seuraajaa.
”Tviittaan asioista, jotka ovat kivoja: mukavista tapahtumista ja kivoista ihmisistä. Jos on jotain negatiivista, en laita sitä Twitterissä jakoon. Uskon siihen, että hyvään vastataan aina hyvällä.”
Teksti: Maria Bregenhøj
Kuvat: Riitta Supperi