Hallitusneuvos Anna Vuopala
Teoksia ja tekijänoikeuksia koskeva tieto ja tiedon laatu eli metadata liittyy olennaisesti tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuteen. Teostieto, metadata ja niiden merkitys olivat esillä myös Suomen EU-puheenjohtajuuskauden viralliseen ohjelmaan kuuluneessa Datatalouskonferenssissa.
Mille kohderyhmälle konferenssi oli tarkoitettu? Mikä oli tärkein tai konkreettisin asia, joka jäi teille tapahtumasta käteen?
”Datatalouskonferenssi oli todellinen menestys! Se keräsi Finlandiataloon melkein 400 osallistujaa eri aloilta ja eri maista. Konferenssi oli suunnattu kaikille digitaalisessa ympäristössä toimiville yrityksille ja muille organisaatioille sekä julkiselle sektorille. Rajoitetusta osallistujamäärästä johtuen toki keskityttiin datan kannalta keskeisiin toimijoihin. Kaikilla on silti roolinsa datan tuottajina, käyttäjinä ja kuluttajina. Konferenssissa käsiteltiin dataan liittyviä aiheita eri näkökulmista, joten kukin osallistuja oppi varmasti jotain uutta.
Konferenssissa julkaistiin Suomen tavoitteita konkretisoivat dataprinsiipit, jotka liittyvät datan saatavuuteen, datan jakamiseen, yksilöiden toimintakykyyn, innovointiin, luottamukseen ja oppimiseen. Dataprinsiippejä kehitettiin avoimen portaalin avulla sekä yhdessä Sitran kanssa järjestetyssä työpajassa. Tarkoituksena oli edistää dialogia eri sektoreiden välillä, kuunnella ja oppia toisten esittämistä näkökulmista. Dataprinsiippejä on käsitelty jo EU-tasolla ja ajatuksena on, että EU:n datataloutta lähdetään edistämään näiden prinsiippien pohjalta.”
Konferenssin yhtenä teemana oli teoksia ja tekijänoikeuksia koskeva metadata, tiedon laatu ja datatalous yleensä. Mikä on mielestäsi metadatan ja datatalouden merkitys tekijänoikeusjärjestelmän toimivuudelle?
”Data ja metadata kalskahtavat monille kolkoilta teknisiltä termeiltä, joihin on vaikea tarttua, ellei ole niihin perehtynyt. Olen jo vuodesta 2016 lähtien tuonut metadatan merkitystä esiin eri yhteyksissä ja nyt Suomen puheenjohtajuuskautta varten päätettiin esittää asia uudella nimellä: ”Tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittäminen”. Infrastruktuurilla tarkoitetaan niitä kaikkia elementtejä, joista tekijänoikeusjärjestelmä muodostuu: teoksesta, tekijöistä ja oikeuksista ja näitä koskevasta tiedosta. Datataloudessa keskeistä on myös tiedon tehokas hyödyntäminen, joten tietoa on osattava hallita ja jakaa entistä paremmin myös sisältömarkkinoilla. Teos- ja tekijätiedon oikeellisuus on voitava varmistaa ja todennäköistä on, ettei sitä voida eikä kannata kattavasti tehdä vain yhdestä lähteestä.
Teokset ovat jo digitaalisessa muodossa, mutta teosten ja tekijöiden tunnisteet (ISBN, ISWC, ISPRC, IPI jne.) eivät vielä täysin toimi digitaalisessa ympäristössä, puhumattakaan oikeuksien digitalisoinnista, joka mahdollistaisi esimerkiksi lisensioinnin automatisoinnin sopivilla aloilla. Metadatan laatuun panostamalla parannetaan ratkaisevalla tavalla tulovirtojen ohjautumista oikeudenhaltijoille ja myös moraalisten oikeuksien toteutumista tekijöiden ja esittäjien osalta.”
Millä tavalla opetus- ja kulttuuriministeriö on edistänyt tätä teemaa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella? Millä tavalla näet, että sitä voisi vielä edistää?
”Teemaa käsiteltiin kolmessa Euroopan Unionin IP-työryhmä, (Intellectual Property) eri kokouksessa Brysselissä. Kokousten valmistelemiseksi tehtiin kysely jäsenvaltioille sen selvittämiseksi, mikä lähtötaso eri jäsenvaltioiden valtionhallinnolla on näissä kysymyksissä ja oliko joissain jäsenvaltioissa ryhdytty jo edistämään tätä asiaa. Selvisi esimerkiksi, että Iso-Britanniassa oli juuri julkaistu ”Music 2025” -selvitys, jossa kuvattiin musiikkialan haasteita metadatan laadussa ja erityisesti lukuisten eri tunnisteiden (ISWC, ISRC jne.) yhteensovittamisessa.
Suomi tarjosi syksyllä neuvoston IP-työryhmän yhteydessä luovien alojen edustajille tilaisuuden kertoa viime vuosien kehityksestä liittyen metadata-kysymyksiin ja kertoa toiveitaan tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämisessä. Esille nousi mm. musiikkialalla äänitetuottajien tiedonvaihtoa standardisoiva RDx-palvelu ja teksti-, kuva- ja videoaineistojen tekijä- ja lisenssitietojen saatavuutta edistävä EU-rahoitteinen ARDITO-hanke, joka saa jatkoa ensi vuonna.
Teeman käsittely jatkuu vuonna 2020, sillä sekä Kroatia että Saksa ovat kertoneet olevansa kiinnostuneita jatkamaan keskustelua omilla puheenjohtajuuskausillaan. Tärkeintä on selvittää, mitä eri rooleissa toimivat tahot (komissio, jäsenvaltiot, sisältöteollisuuden alat) voisivat tehdä edistääkseen hyvien käytäntöjen muodostamista teos- ja tekijätiedon laadun parantamiselle ja teostiedon tarkistamiseksi tarvittavan luotettavan lähteen kehittämistä. Tavoitteena on yhteisten käytäntöjen luominen, koska sinällään lainsäädäntö on jo olemassa.
Omasta mielestäni tärkeintä olisi ottaa myös kansallisella tasolla ”ryhtiliike” tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämisessä niin, että kaikenlaisten teosten tekijät ja teosten esittäjät, tuottajat ja kustantajat, aggregaattorit sekä muut eri vaiheissa teosten kanssa tekemisissä olevat tahot varmistavat, että teoksia ei enää julkaista ilman kattavia teos- ja tekijätietoja ja että niiden tahaton teknisistä yhteentoimivuussyistä johtuva häviäminen estetään. Tahallisesta tietojen poistamisesta tai muuttamisesta tulisi myös hakea tekijänoikeuslain 50 d §:ssä tarkoitettuja seurauksia. Tällaisen ”infrastruktuuritietoisuuden” tai ”metadatatietoisuuden” levittämiseksi tarvitaan mittavia tiedotus- ja koulutuskampanjoita lähivuosina.
Asia itsessään ei ole uusi, vaan jo vuoden 2001 tekijänoikeusdirektiivin (InfoSoc) johdantolauseessa 55 todetaan selvästi, että oikeudenhaltijoilla on tarve tunnistaa teos tai muu aineisto sekä teoksen tekijä tai muu oikeudenhaltija paremmin ja antaa tietoja teoksen tai muun aineiston käyttöehdoista tai -edellytyksistä, jotta teosta tai muuta aineistoa koskevien oikeuksien hallinnointi helpottuisi. Johdantolause jatkuu: ”oikeudenhaltijoita olisi rohkaistava käyttämään merkintöjä, joista ilmenee edellä tarkoitettujen tietojen lisäksi muun muassa heidän antamansa lupa vietäessä teoksia tai muuta aineistoa verkkoihin.”
Kopiosto on tuottanut OKM:n hankeavustuksella ©-info-kuvakkeen, joka helpottaa verkkosisältöjen tekijä- ja käyttöoikeustietojen löydettävyyttä. Mitä mahdollisuuksia näet tällä hankkeella olevan tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden parantamiselle?
”Näen tämän hankkeen tärkeänä. Verkkosivuilla julkaistujen teosten yhteydessä tulisi aina ilmetä tekijän nimi ja yhteystiedot, joilla tämän voisi tavoittaa. Minusta Kopioston tekijänoikeusnappi – ©-info – vastaa tätä tarvetta hyvin. Toivottavasti se saadaan kattamaan kaikenlaiset verkkosivuilla julkaistut sisällöt, mukaan lukien teksti, kuva, video ja myös musiikki. Tämä edellyttäisi yhteistyötä ja yhteensopivuutta muilla aloilla kehitettävien teos- ja tekijätietoprojektien kanssa.”
Mitä muita tekijänoikeuteen ja luovalle alalle liittyviä tavoitteita Suomella on ollut EU-puheenjohtajuuskaudella?
”Suomi on ollut aktiivinen toimija Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) jo 1990-luvulta lähtien, vaikka siellä tehtävän monikansallisen normatiivisen työn vetovastuu monissa asioissa on nykyisin komissiolla. Vuosien varrella EU-maiden edustajia on näkynyt yhä vähemmän WIPO-kokouksissa Genevessä. Suomen puheenjohtajuuskaudella halusimme varmistaa, että varaamme riittävästi aikaa kullekin kokoukselle, teemme kunnollisia briiffejä kokouksista ja pidämme huolta, että EU:n pääkaupunkien virkamiehet ovat tietoisia myös keskeisistä WIPO-kysymyksistä ja kykenevät osallistumaan kantojen muodostamiseen.
Pyrimme herättämään kiinnostusta ajankohtaisiin aiheisiin mm. esittämällä saamelaisohjaaja Marja Helanderin lyhytelokuvan ”Maan sisällä linnut” WIPO:n yleiskokouksen oheistapahtumassa. Lisäksi edistimme alkuperäiskansojen osallistumismahdollisuuksia WIPO:n IGC-komitean työhön lahjoittamalla 15 000 euroa WIPO:n vapaaehtoiseen rahastoon, josta korvataan alkuperäiskansojen edustajien matkakuluja. Saimme innostettua myös Saksan tekemään yhtä suuren lahjoituksen.
Uudistimme Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella myös neuvoston henkisen omaisuuden työryhmän toimintatapoja järjestämällä työryhmän kokousten yhteydessä oheistapahtumia, joihin kutsuttiin sidosryhmien edustajia. Esimerkiksi lähettäjäyritysten (Broadcasting) suojaa koskevan sopimuksen osalta kutsuimme oheistapahtumaan kolmen lähettäjäyrityksen edustajat kertomaan keskeisistä tarpeista liittyen kansainvälisen tason suojaan. Jäsenvaltiot olivat tyytyväisiä toimintatapaan, jossa käsiteltiin käytännön kysymyksiä ja sidosryhmien tarpeita. Nämä olivat jääneet taka-alalle, kun sopimusneuvottelut ovat olleet käynnissä WIPO:ssa jo lähes 20 vuotta. Neuvotteluiden eteneminen edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltiot saavuttavat sovun suojan kohteesta ja lähettäjäyritysten oikeuksista.”
Kuva: opetus- ja kulttuuriministeriö