Tekijänoikeus mahdollistaa sen, että luovalla työllä voi ansaita. Mikäli luovaa työtä ei jatkossa enää turvaa toimiva ja tekijöiden oikeuksia puolustava lainsäädäntö, ovat kulttuurin, tiedon ja viihteen parissa työskentelevät merkittävästi nykyistä huonommassa asemassa.
Tekijänoikeuslain luonnos ei toteuta EU:n tekijänoikeus- ja verkkolähetysdirektiivien tarkoitusta parantaa oikeudenhaltijoiden asemaa verkkoympäristössä ja yhdenmukaistaa tekijänoikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla. Lakiluonnoksen perustelut ovat monin kohdin erittäin puutteelliset ja arvolatautuneet. Esitettyjen lakimuutosten vaikutukset käsitellään ylimalkaisesti eikä tutkimustietoon perustuvia arvioita ole.
Annoimme yksityiskohtaisen lausuntomme lokakuun lopussa Lausuntopalvelut.fi-järjestelmässä. Voit tutustua lausuntoomme myös verkkosivuillamme.
Opetuksen ja tutkimuksen laajan tekijänoikeuden rajoituksen sijaan Ruotsin malli
Lakiluonnoksessa ehdotetaan opetukseen säädettäväksi laaja tekijänoikeuden rajoitus. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi oppimateriaalin, kirjallisuuden tai elokuvan tekijällä ei käytännössä olisi enää tekijänoikeuden tuomaa turvaa teoksensa käyttämisen, kopioimisen, jakamisen tai muuntelun osalta. Opetuksen piirissä teoksia saisi käyttää niiden tekijöistä piittaamatta.
Rajoitus muuttaisi opettajien näkökulmasta teosten käyttötilanteet entistä epäselvemmiksi ja oikeudellisesti epävarmemmiksi.
Tekijänoikeuden rajoituksen ulottuvuus menee paljon laajemmalle kuin direktiivin sallima opetuksen havainnollistaminen digitaalisessa oppimisympäristössä. Ehdotettu rajoitus ei ole luovan alan tekijöiden perusoikeuksien näkökulmasta vaaditulla tavalla oikeasuhtainen ja tasapainoinen.
Toteutuessaan ehdotus vaarantaa oppimateriaalikustantamisen ja tuhoaa luovan alan tekijöiden ja kustantajien turvaksi rakennetun sopimisen järjestelmän. Tekijöiden saamat tekijänoikeustulot kaventuisivat tuntuvasti. Rajoitus myös muuttaisi opettajien näkökulmasta teosten käyttötilanteet entistä epäselvemmiksi ja oikeudellisesti epävarmemmiksi.
Näkemyksemme mukaan nykyinen kattava ja oikeusvarma kollektiivinen sopiminen on säilytettävä ensisijaisena keinona teosten käytön mahdollistamiseksi opetuksessa. Sitä täydentämään voidaan säätää opetuksen havainnollistamista koskeva, direktiivin mukainen rajoitussäännös käytettäväksi silloin, kun saatavilla ei ole käyttölupia. Vastaava ratkaisu on valittu myös Ruotsissa.
Laajennettua kollektiivista tekijänoikeuslupaa hyödynnettävä kattavammin
Olemme pettyneitä siihen, että niin kutsutun sopimuslisenssin mahdollisuuksia ei ole lakiluonnoksessa hyödynnetty tekijänoikeusdirektiivin tarjoamassa laajuudessa.
Sopimuslisenssi on laajennettu kollektiivinen tekijänoikeuslupa. Se mahdollistaa teosten vaivattoman ja vastuullisen käytön tilanteessa, jossa käytettäviä teoksia on niin paljon, ettei kaikkia teosten tekijöitä voida helposti tavoittaa lupien saamiseksi. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi tv-ohjelmien edelleen lähettäminen ja painettujen kirjojen ja lehtien kopiointi. Sopimuslisenssin avulla käyttäjä saa kattavat ja oikeusvarmat luvat teosten käyttöön.
Opetuksen ja tutkimuksen osalta lakiluonnos jopa ehdottaa nykyisen hyvin toimivan sopimuslisenssijärjestelmän purkamista. Näin ei tule toimia, vaan päinvastoin opetuksen sopimuslisenssin on katettava rajat ylittävä opetus, kuten direktiivi edellyttää.
Sopimuslisenssijärjestelmää tulee näkemyksemme mukaan kehittää sekä päivittämällä voimassa olevia säännöksiä että säätämällä uusista sopimuslisenssin soveltamisen alueista. Näin helpotetaan sekä tekijänoikeuksista sopimista että aineistojen saatavuutta erilaisissa käyttötilanteissa.
Edelleen lähettämistä ei saa hävittää
Lakiluonnos on verkkolähetysdirektiivin voimaansaattamisen osalta poikkeuksellisen huonosti valmisteltu, sisäisesti ristiriitainen ja käsitteellisesti sekava. Televisio-ohjelmien edelleen lähettäminen tarkoittaa alkuperäisen lähetyksen kanssa samanaikaista ja muuttamatonta jakelua kaapeli- tai muissa verkoissa.
Luonnos hävittää televisiokanavien edelleen lähettämisen määrittelemällä sen alkuperäiseksi lähettämiseksi vastoin direktiivejä ja kansainvälisiä sopimuksia.
Luonnos hävittää televisiokanavien edelleen lähettämisen määrittelemällä sen alkuperäiseksi lähettämiseksi vastoin direktiivejä ja kansainvälisiä sopimuksia. Tämä ei saa toteutua. Edelleen lähettäminen on kansainvälisesti sitovasti määritelty, eikä Suomi voi tästä poiketa.
Edelleen lähettämistä ei myöskään voida ulottaa kattamaan verkko-oheispalveluita (VOD) lakiluonnoksen esittämällä tavalla. Verkkolähetysdirektiivi on implementoitava sen alkuperäisen sanamuodon mukaisesti, ilman ylimääräisiä lisäyksiä ja muutoksia.
Verkkolähetysdirektiivi säätelee edelleen lähettämisen käsitteen teknologianeutraalisti siten, ettei signaalin vastaanottamisen tavalla ole merkitystä. Direktiivin mukaan edelleen lähettämiseen tarvitaan tv-ohjelmien tekijöiden lupa, ja heille kuuluu myös korvaus edelleen lähetettävästä sisällöstä. Asian taloudellinen merkitys suomalaisille audiovisuaalisen alan tekijöille on erittäin merkittävä.
