Kopioston varatoimitusjohtaja sekä laki- ja tutkimuspalveluiden johtaja Jukka-Pekka Timonen jäi eläköitymisensä vuoksi pois toimistaan 28.2.
Lakiasiainjohtajana Timosen vastuulla ovat olleet laajasti erilaiset Kopiostoon ja tekijänoikeuksiin liittyvät juridiset kysymykset. Työ on sisältänyt Kopioston oikeudellisen rakenteen kehittämistä muuttuvassa mediaympäristössä, lakitiimin johtamista ja aktiivista vaikuttamistyötä valtakunnan päättäjien suuntaan. Uransa alkuvuosikymmenet Timonen toimi Kopiostossa osastonjohtajana vastaten graafisen alan tekijänoikeusluvista, kehittämisestä markkinointiin ja korvausten jakoon.
Viimeinen vuosi on kulunut erityisesti Suomen tekijänoikeuslain uudistuksen parissa. Yhdessä muun lakitiimin kanssa Timonen esimerkiksi analysoi ja kirjoitti Kopioston perinpohjaisen lausunnon syyskuun lopussa annettuun hallituksen esitysluonnokseen uudesta laista.
Luonnos herätti laajaa tyrmistystä luovan työn tekijöiden keskuudessa. Nyt kuitenkin vaikuttaa, että tekijöiden palaute on kuultu ja luonnosta on viilattu tasapainoisempaan suuntaan.
”Hetken aikaa näytti, että tekijänoikeuslain kehittämisen linja vaihtuu ja juna lähtee kiskoiltaan, pois pohjoismaisesta suunnasta. Onneksi tuli korjausliike, ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen ote on tässä kurvissa pitänyt. Toivon sydämeni pohjasta, että se pitää loppuun asti. Olisikin ollut luovalle alalle liikaa saada pandemian päälle vielä puolitekoista tekijänoikeuslainsäädäntöä.”
Innokas kehittäjä ja näkemyksellinen johtaja
Timosen uran aikana niin Kopiostossa kuin koko maailmassa on ehtinyt tapahtua paljon. Vakava taantuma on kurittanut Suomea kahdesti, internetin käytöstä on tullut arkipäivää ja koronapandemia on aiheuttanut täyssulkuja yhteiskunnan toimintoihin.
Myös Kopiosto on kasvanut ja muuttunut 34 vuodessa. Kopiosto oli pieni, seitsemän hengen voimin toimiva tekijänoikeusjärjestö, kun Timonen vuonna 1988 aloitti lakimiehenä ja tutkimustoiminnan kehittämistehtävissä. Merkittävimmän muutoksen hän näkee vuosien varrella tapahtuneen organisaation ajattelutavassa.
”Vuonna 1988 markkinoita ei käytännössä ollut, ja luvista sovittiin keskitetysti erilaisten edustusrakenteiden kautta. Sitten ajattelua lähdettiin muuttamaan niin, että tekijänoikeuslupia tarkasteltiin yhä enemmän palveluna, jolla on hinta, markkinat ja asiakkaat”, Timonen kertoo.
Tämä tarkoitti myös oikeudenhaltijoiden korvausten jakoperusteiden kehittämistä. Aiemmin luvat olivat kyllä kattavia, mutta korvaukset olivat pieniä eikä niiden määrä perustunut tutkittuun tietoon.
”Ensin piti vakiinnuttaa mittaristo. Perustimme Kopiostoon oman tutkimustiimin, jonka esihenkilönä olen toiminut. Uskaltaisin väittää, että tämän rakenteen puitteissa teemme nykyisin maailman huipputason tilastollista mittaamista alallamme”, Timonen toteaa.
Kopiostossa yhteiskunnan isoihin muutoksiin on reagoitu varhain, ja kehittäminen oli Timosen työn keskiössä etenkin uran alkuvaiheessa. Esimerkiksi digitalisaation nähtiin jo 1990-luvulla tuovan muutoksia organisaatiomme toimintaan.
”Lopulta digitaalinen siirtymä tapahtui kuitenkin hitaammin ja polveilevammin kuin oletimme”, Timonen sanoo.
Yksi esimerkki Kopioston varhaisesta havahtumisesta oli vuonna 2004 avattu Laulut.fi-palvelu, joka oli oikeudenhaltijoiden yksittäisiin valtuuksiin perustuva, verkossa toimiva aineistokauppa. Se alkoi laulujen sanoituksista, mutta suunnitelmissa oli kehittää sitä koskemaan myös soinnutuksia ja melodioita.
”Kehittämisessä haasteena on usein se, että yksittäisten teosten lisensiointia koskeva palvelu vaatii ennakkoon isoja investointeja. Digitaaliseen ympäristöön oltiin joka tapauksessa siirtymässä, joten asiaa oli jollakin tavalla harjoiteltava, esimerkiksi tällaisen pilottihankkeen avulla”, Timonen toteaa.
Erilaiset pilotit ovat yhä avainroolissa Kopioston lupatoiminnan kehittämisessä. Esimerkiksi tällä hetkellä on käynnissä vuoden mittainen kokeilu, jossa Ylen omatuotantoisia sisältöjä Yle Areenasta ja Elävästä arkistosta voidaan esittää Tampereen ja Jyväskylän kirjastojen julkisissa tilaisuuksissa. Tekijänoikeuksista on sovittu Kopioston ja Gramexin kanssa.
Yhtenä merkittävänä kehittämistyön tuloksena Timonen pitää opetusalalle suunnattua Kopiraittilaa. Kopioston toteuttama ilmainen verkkosivusto tarjoaa opettajille ja oppijoille pelillistä materiaalia tekijänoikeuksien opettamiseen ja niiden oppimiseen.
”Jo vuonna 1999 ensimmäinen Kopiraitti-palvelu tarjosi vastauksia opetuksen tekijänoikeuskysymyksiin digitaalisesti ja vuorovaikutteisesti. Nykyinen Kopiraittila jatkaa hienosti tätä pitkää perinnettä”, Timonen tuumii.
Eläkkeellä haltuun tennissyöttö
Ennen Kopiostoa Timonen työskenteli muun muassa Teatterikorkeakoulussa ensiksi korkeakoulun hallinnosta vastaavana sihteerinä ja myöhemmin hallintojohtajana. Häntä kiinnosti myös tutkijan ura ja humanistiset opinnot, mutta lopulta juridiikka ja tekijänoikeusala vetivät pidemmän korren. Siihen hän on tyytyväinen.
”Kyllä tekijänoikeusala oli minulle eräänlainen ammatillinen unelma. Täällä on hyvät mahdollisuudet käyttää erilaisia taitoja ja osaamista”, Timonen toteaa.
Uran alkuvaiheessa samaan työviikkoon saattoi mahtua myyntipuheluita yrityksiin, korvaustenjakoneuvotteluja jäsenjärjestöjen kanssa ja päättäjätapaamisia. Juuri työn vaihtelevuus ja monipuolisuus ovat saaneet Timosen pysymään Kopiostossa niin pitkään. Lisäksi työssä on päässyt tutustumaan tekijänoikeusalaan myös kansainvälisesti, sillä Kopiostossa tehdään aktiivista yhteistyötä Pohjoismaisten sisarjärjestöjen kollegoiden kanssa. Näin Kopiosto on toiminut erinomaisena näköalapaikkana koko alan moninaiseen kenttään.
Kopiosto-uransa aikana Timonen kertoo oppineensa erityisesti ihmisten ja erilaisten näkemysten kuuntelemisesta. Tämä pätee niin oikeudenhaltijoihin kuin työyhteisöön.
”Itsetyytyväisyys on mielestäni Kopioston kaltaisessa toimintaympäristössä toimivalle organisaatiolle iso riski. Kannattaa erityisesti kuunnella niitä, jotka ovat asioista eri mieltä. Olen joskus leikilläni sanonut alaisilleni, etten maksa heille siitä, että he olisivat kanssani samaa mieltä”, Timonen sanoo.
Erilaisten näkökulmien kuunteleminen on tärkeä osa myös koko organisaation kehittymistä. Kritiikki toimii oman kehittämistoiminnan kirittäjänä. Vanhoihin tapoihin ei voi jäädä jumiin jatkossakaan, ja erilaisia vaihtoehtoja tekemiselle on jatkuvasti pohdittava.
”Pidän riskialttiina tuudittautumista ajatteluun, että se mikä on ennenkin toiminut, toimii jatkossakin.”
Eläkkeellä Timonen haluaa keskittyä erityisesti harrastuksiin, joihin ei ole viime vuosina ollut riittävästi aikaa. Yksi näistä on tennis, josta hän innostui Kopioston henkilökuntakerhon järjestämässä virkistystapahtumassa noin kymmenen vuotta sitten. Tennissyöttö vaatii Timosen mukaan vielä treeniä. Toinen rakas harrastus on klassinen kitara.
”Täytyy myös miettiä, olisiko tarmoa jatko-opintoihin. Aion ainakin harkita niitä vakavasti.”
Työyhteisössä Timosen pitkää kokemusta arvostetaan. Kollegat kehuvat hänen laajaa tekijänoikeusosaamistaan, kehittämistyötään tutkimuspalveluissa ja näkemyksellisyyttä vaikeiden kysymysten äärellä. Ihailua Timonen on saanut töihin hiihtämisestä ja kiitosta Tuomari Nurmioon liittyvän syvällisen tietämyksen jakamisesta.
Timosesta on leikkimielisesti sanottu, että hän ”tuntee tekijänoikeuslain paremmin kuin omat taskunsa ja niitä taskuja tuskin ollenkaan.”
”Takeissani on usein taskut tikattu kiinni. Takki pysyy paremmassa kunnossa. Eikä silloin tarvitsekaan tuntea omia taskujaan”, Timonen sanoo nauraen.
Teksti: Iina Saarinen
Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää
