Toisinaan sattumalla on näppinsä pelissä, kun nuori aikuinen etsii omaa polkuaan. Vuonna 2001 parikymppinen Sonja Kailassaari marssi uteliaisuuttaan silloisen Subtv:n makasiiniohjelma Sessionsin koekuvauksiin.
Kailassaari päätyi pop- ja rockmusiikkia sekä elokuvia käsitelleen ohjelman juontajaksi, ja nyt hän on tehnyt erilaisia toimittajan ja juontajan töitä jo 20 vuoden ajan.
”En ikinä hakenut alalle tai ajatellut, että se olisi minua varten. En ole myöskään käynyt varsinaisia toimittajakouluja, vaan olen vain oppinut tekemällä”, Kailassaari kertoo naurahtaen.
Kailassaaren ura alkoi kaupallisen televisiokanavan puolella, mutta myöhemmin hän päätyi Yleisradiolle. Hän teki muun muassa matkaohjelmia Kulkurin Eurooppa: Pohjoismaat ja Kulkurin Afrikka sekä usean vuoden ajan Min Morgon -aamuohjelmaa.
Nyt hän on luotsannut jo kahdeksan vuotta kaksikielistä Efter Nio -keskusteluohjelmaa.
”Olen luonteeltani tosi utelias ja sosiaalinen, mikä toimii aika hyvin juontajan ja toimittajan roolissa. Työssäni on jotain samaa lapsuuden haaveammatteihini psykologiin ja pappiin nähden, koska kaikissa niissä tarvitaan kuuntelemisen taitoja.”
Intohimona aitojen tarinoiden ja oikean tiedon välittäminen yleisölle
Toimittajana ja juontajana Kailassaari haluaa välittää tarinoita ja tietoa yleisölle sekä jakaa maailmaa muiden kanssa mahdollisimman autenttisesti. Ruudun takana hän pääsee valaisemaan yleisöä jostakin kiinnostavasta ja ajankohtaisesta teemasta.
”Nautin siitä, kun saan kurkistaa jonkun elämään tai syventyä johonkin ilmiöön. Urani alkuvaiheessa en ehkä vielä tajunnut, miten suuri intohimo tästä työstä voikaan tulla.”
Työn merkityksellisyys korostuu niissä hetkissä, kun vaikkapa jokin haastattelu tarjoaa katsojalle vertaistukea tai tämä saa apua ongelmiinsa. Yksikin kommentti merkitsee.
”Kerran eräänä perjantai-iltana minulle soitettiin tuntemattomasta numerosta. Henkilö kyseli tekemästäni haastattelusta, jossa oli ollut mukana kaksi terapeuttia, jotka antavat terapiaa pedofiileille. Puhelu oli todella asiallinen, ja hän oli kiinnostunut saamaan apua.”
Kailassaari on myös tottunut laittamaan itsensä likoon. Esimerkiksi Efter Niossa hän haastaa itsensä mitä erilaisimpiin kokeiluihin juontajaparinsa Janne Grönroosin kanssa. He ovat muun muassa testanneet kahdeksan viikon ajan mindfulnessia ja tarttuneet vegaanihaasteeseen.
”Kun itse toimii esimerkkinä, maailma avautuu uudella tavalla ja itsestään oppii jatkuvasti lisää. Nyt ymmärrän entistä paremmin, millaista vaikkapa vegaanin arki on. Yhtä lailla katsojat kokevat mielenkiintoisena, että he voivat pohtia itseään ja elämäänsä ohjelman kautta.”
Toimittaja, joka sukeltaa keskusteluohjelmassa pintaa syvemmälle
Tunnin mittaisista jaksoista koostuva Efter Nio on Kailassaaren mukaan elämännäköinen ohjelma, jossa käsitellään ajankohtaisia teemoja kiinnostavien haastateltavien näkökulmasta. Viiden hengen tiimiin kuuluu Kailassaaren ja Grönroosin lisäksi tuottaja sekä kaksi taustatoimittajaa.
Innostavan työstä tekee se, että Kailassaari pääsee rakentamaan ohjelmaa ideatasolta aina jaksojen kuvauksiin asti. Hän paneutuu sisältöihin jo suunnitteluvaiheessa, minkä ansiosta haastatteluissa päästään syventymään aiheisiin kunnolla.
”Pienen tuotannon etuna on, että ehdotamme tasapuolisesti haastatteluaiheita, buukkaamme suoraan vieraita, käsikirjoitamme ohjelmaa, teemme taustatöitä ja päivitämme sosiaalista mediaa. Lisäksi kuvaamme Jannen kanssa inserttejä studion ulkopuolella”, Kailassaari kuvailee.
Uusille ideoille Kailassaari pitää silmät ja korvat auki vuoden jokaisena päivänä. Sen sijaan että hän vain googlailisi neljän seinän sisällä ruutua tuijottaen, hän tahtoo olla avoin oikeille kokemuksille. Siksi hän juttelee ihmisten kanssa, selailee lehtiä ja kirjoja keskustakirjasto Oodissa, käy näyttelyissä ja elokuvissa sekä seikkailee sosiaalisessa mediassa.
Uniikkeja kokemuksia aina valtion tilaisuuksista tanssiparketin lumoihin
Erään juontokeikan Kailassaari sanoo muistavansa aina: kun Suomi täytti sata vuotta, Kailassaari juonsi Sibelius-monumentilla tilaisuuden, johon osallistuivat kaikki Pohjoismaiden kuninkaalliset ja päämiehet.
Kailassaaren tehtävänä oli juontaa arvovaltainen tilaisuus kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Erityinen tehtävä poiki hänelle myös kutsun Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä 2017.
”Oli jotenkin maagista kokea, kuinka kaikki Pohjoismaat yhdistyivät hetkeksi. Saman päivän aikana saimme myös kokea kaikki neljä vuodenaikaa: tuli lunta, satoi vettä, aurinko paistoi ja taivas oli pilvessä”, Kailassaari muistelee.
Viihteen areenoille Kailassaari hyppäsi vuonna 2022, kun hän osallistui MTV3:lla Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. Kokemus oli antoisa ja inspiroiva ennen kaikkea ammatillisesta näkökulmasta, koska Kailassaari pääsi näkemään, kuinka yhtä Suomen isoimmista televisiotuotannoista tehdään.
”Vaikka oli hämmentävää astua osallistujan rooliin, ohjelma oli yksi elämäni parhaimmista elämyksistä. Tanssi ja liikkuminen ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Toki intensiivisessä produktiossa oli omat haasteensa, koska Efter Nio pyöri samaan aikaan.”
Tekijänoikeudet takaavat, ettei luova työ ole kaikkien vapaata riistaa
Tekijänoikeuksia Kailassaari pitää tärkeinä, mutta hänen mielestään rivitoimittajan työssä ne eivät tule aina kovin selkeästi esiin. Tyypillisesti Kailassaari on ollut osana monen hengen tuotantoa, jonka oikeudet tuotantoyhtiö tai televisiokanava omistaa.
”Totta kai tekijänoikeudet ovat tärkeitä, jotta omat jutut eivät ole ihan vapaata riistaa. On hyvä, ettei kyseessä ole mikään villi länsi, vaan tekijältä kysytään lupa”, Kailassaari näkee.
Efter Niossa tekijänoikeudet näkyvät vaikkapa siten, millaisia televisioklippejä tai musiikkivideoita ohjelmassa on mahdollista näyttää.
Tv-toimittajille ja -ohjelmille pitäisi uskaltaa antaa aikaa kehittyä.
Kopiosto-korvauksia Kailassaari on saanut viimeisen viiden vuoden aikana, kun Yle Fem on ollut korvausten piirissä. Kopiosto maksaa tekijöille ja esiintyville taiteilijoille korvauksia tv- ja radio-ohjelmien jälkikäytöstä, kuten niiden tallentamisesta kodeissa ja oppilaitoksissa.
”On hienoa, että tällainen järjestelmä on luotu tekijöitä varten. Se tuo pienen rahallisen lisän vuosittain. Onhan kaupallisella puolella ja Ylellä aika suuria eroja palkoissa.”
Kailassaarelle on myös myönnetty kerran apuraha ammatillista kehittymistä varten. Apurahan turvin hän pääsi Tanskaan kuuden viikon toimittajakurssille, joka oli hänen uransa kannalta ainutkertainen kokemus. Esimerkiksi Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKESin jakamat apurahat toimittajille rahoitetaan pääosin Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.
Laadukas tv-tarjonta kaipaa tulevaisuudessakin monipuolista sisältöä
Nykypäivänä striimauspalvelut, klikkiotsikoita pursuava media ja hektinen some houkuttelevat yleisöä. Kailassaari pohtii, millainen rooli perinteisillä televisio-ohjelmilla on tulevaisuudessa. Miten tietty ohjelma voi säilyttää paikkansa valtavan laajassa mediatarjonnassa?
”Tv-toimittajille ja -ohjelmille pitäisi uskaltaa antaa aikaa kehittyä. Monia ohjelmia tehdään vain yksi kausi ja todetaan, ettei se lähtenytkään lentoon. Tarvittaisiin enemmän uskoa siihen, että ohjelmat voivat kypsyä, jotta niiden budjettia ei leikata liikaa”, Kailassaari näkee.
Vaikka rajalliset resurssit heijastuvat väistämättä televisio-ohjelmien tekemiseen, Kailassaari on kiitollinen siitä, että pienenä tuotantona Efter Nio on saanut vuosi vuoden jälkeen ruutuaikaa.
Kailassaari tähdentää etenkin Ylen roolia yhteiskunnassamme. Onhan kaikkien yhteisen yleisradion tehtävänä vahvistaa demokratiaa ja kulttuuria sekä edistää tasa-arvoa ja yhteenkuuluvuutta. Siksi julkisen palvelun mediayhtiön tulisi tuoda esille maamme koko kirjo. Monipuolisten ohjelmien avulla on mahdollista informoida, sivistää ja viihdyttää.
Moninaisuutta heijastavat myös Suomen kaksi kansalliskieltä. Kaksikielisenä ohjelmana Efter Nio onkin Suomen tv-kentällä melko harvinainen tapaus. Suomenruotsalaiselle Kailassaarelle sekä suomeksi että ruotsiksi juontaminen tuntuu nykyään yhtä luontevalta.
”Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä sisällöltään rikasta ohjelmaa, jota ei rajoiteta tekemään vain yhdellä kielellä. Juonnamme ohjelmaa yhtä lailla ruotsiksi ja suomeksi tekemättä siitä numeroa. Meillä on myös suomalaisia vieraita, jotka puhuvat rohkeasti ruotsia.”
Teksti: Nelli Leppänen
Kuvat: Riitta Supperi
