Nuorena Toivolalle merkityksellisintä oli näyttämöllä oleminen ja näytteleminen.
”Minulla oli tarve ja halu kertoa tarinoita. Olin itse saanut omassa elämässäni kokea, kuinka jonkun muun tarinat tekivät itsessäni näkyväksi joitain osia – sellaisia, jotka olivat olleet piilossa tai joita itsessäni pelkäsin tai häpesin. Minua kiinnosti, miten itse voisin luoda tarinoita, jotka samalla tavalla antaisivat toisille jotakin.”
Nyt Toivola on palaamassa näyttämölle. Hän on mukana sukupuolen ja seksuaalisuuden normeja käsittelevässä Marjo Niemen Norminäytelmä-teoksessa, jonka ensi-ilta on 29.10. Toivolasta on ihanaa palata teatteriin.
”Tämä tuntuu erityiseltä siksi, että ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen olen teatterin lavalla. Politiikka-aikana en pystynyt teatterissa olemaan, koska näytelmän harjoittelu on niin intensiivinen periodi. Tässä välissä olen näytellyt vain pieniä rooleja sarjoissa ja leffoissa.”
Toivola toimi kansanedustajana kahdeksan vuotta. Kaksi vuotta sitten hän kuitenkin jätti uransa politiikassa ja hyppäsi takaisin taloudellisesti epävarmempaan luovaan työhön.
Poliitikon työssään Toivola tapasi lukuisia ihmisiä, joilta kuuli tunteita herättäviä tarinoita. Hänellä oli tarve päästä purkamaan ja pilkkomaan sitä luovan tekemisen kautta. Motivaatio luovalle alalle palaamiseen kumpusi myös tunteesta, että jotain on vielä sanomatta.
”Luova tekeminen on minulle tapa jäsentää itseäni ja maailmaa ja oppia asioita.”
Toivola näkee tekijänoikeudet osana luovan tekijän elinkeinoa, mutta toisaalta myös laajempia rakenteita, joilla mahdollistetaan taide-elämykset ihmisten koettaviksi. Konkreettisesti tekijänoikeudet näkyvät Toivolalle esimerkiksi saaduissa lainauskorvauksissa.
Toisaalta tekijänoikeuksilla on Toivolalle myös periaatteellista arvoa.
”On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa tekijyys. Työn tekijällä ja omistajalla on oikeus myös saada työstään korvausta.”
Miehenä olemisen sävyjä aikuisille ja lapsille
Aiemmin tänä vuonna Toivolalta ilmestyi kaksi kirjaa: romaani Rakkaudesta ja lastenkirja Poika ja hame. Molemmat teokset kumpuavat samasta ajatusmaailmasta. Niissä käsitellään miehisyyden, erilaisuuden, rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tarpeen teemoja. Toivola kertookin taiteen tekijänä etsivänsä kulloinkin tärkeänä kokemalleen aiheelle monenlaisia toteutusmuotoja.
“Huomaan oman mieleni toimivan niin, että alan tehdä huomioita tietystä tematiikasta. Tietyt asiat tuntuvat jossakin hetkessä tärkeille ja tulee halu hahmottaa ja jäsentää, purkaa ja luoda niistä jotakin. Siksi tuntui luontevalta, että vaikka ensin oli ajatus kirjasta aikuisille, halusin käsitellä samaa teemaa myös lasten kanssa.”
Rutiinit ja kurinalaisuus ovat myös iso osa luomistyötä, että lopulta jotakin syntyy.
Teoksissa käsitelty miehenä olemisen tematiikka kumpuaa omasta elämästä. Toivolalla on ollut kokemus, ettei hän ole täyttänyt miehisyyden ehtoja. Oma keho on tuntunut väärän muotoiselta tai väärän väriseltä, se on ollut liian naismainen tai Toivola on kokenut pukeutuvansa johonkin, minkä ajatellaan kuuluvan naisille.
Toivolaa kiinnostaa myös miesten välinen rakkaus – sekä romanttisesti että ystävinä.
”Kuinka lähellä voi miehenä olla toista miestä ystävyydessä? Voidaanko istua sylikkäin tai lohduttaa toisiamme ja koskea? Tuntuu, ettei näistä teemoista ole meillä vielä kauheasti keskusteltu.”
Miehenä oleminen esitetään edelleen yhteiskunnassamme kapeasti kovana ja etäällä tunteista. Toivola näkee tässä yhteyden #metoo-keskusteluun. Jotta isompi muutos voidaan saavuttaa, on löydettävä myös uusia tapoja olla mies.
”Mieheenkin pitää tulla enemmän sävyjä ja herkkyyttä. Se on portti pois mieskuvasta, joka rajaa muilta asioita tai on alistava. Ajattelen, että se lopulta luo kaikille enemmän tilaa.”
Maailmojen rakentaja
Keväällä ilmestyneestä Rakkaudesta-kirjasta on tammikuussa tulossa näyttämölle yhden miehen show. Sellaisen toteuttaminen on ollut Toivolalle jo monen vuoden unelma. Esitystään varten Toivola keräilee nyt materiaaleja, kirjoittaa ja muokkaa käsikirjoitusta sekä harjoittelee esitystä.
”Kun opiskelin New Yorkissa näyttelijäksi, näin siellä vahvan monologiesitysten kulttuurin. Yhden miehen show jäi ideana kytemään. Vaikken ole stand up -koomikko, olen ehdottomasti tarinan kertoja. Minua kiinnostaa se, miten voisin luoda yksin sellaisen leirinuotion fiiliksen ja kannatella kokonaista yleisöä.”
Toivola tunnustaa ihailevansa pop-laulajia, muusikoita ja musiikintekijöitä, joilla luovan työn tekemisen kaari on hyvin laaja. Tietyn teeman tutkiskelu kulkee mukana biisien ja lyriikoiden tekemisestä albumin visuaaliseen maailmaan, videoihin ja konserttikiertueeseen. Sama tarina jatkuu kaikissa erilaisissa toteutuksen muodoissa.
Toivola mietti, miten kirjailija voisi samaan tapaan luoda teokselleen monia elämiä, tarjota kirjan tarinalle jatkoa ja pidentää teoksen aikajännettä. Tammikuussa G Livelabissa esitettävä akustinen ilta rakkaudelle on kokeilu tähän suuntaan.
”Olen saanut Rakkaudesta-kirjastani paljon tunnepitoista ja vahvaa palautetta. Tuntuu, että jonkinlainen yhteisö alkaa syntyä teokseni ympärillä. Siksi on kiva, että se voi jollain tavalla myös jatkua. Koska olen tehnyt monia eri taiteen lajeja, haluan tuoda esiin, että on muitakin välineitä ja visioita kirjan rinnalla. Ehkä sitäkin kautta voin tavoittaa erilaisia ihmisiä.”
”Suurin tekemisen motivaatio minulla kiteytyy tarpeeseen hakea ja luoda yhteyttä – on se sitten, että näyttelen näyttämöllä tai kirjoitan, käyn puhumassa tai juontamassa tai tanssimassa. Aina se on sitä yhteyden hakemista sekä itseen että kanssaihmisiin.”
Toivola kertoo saaneensa aikuisena matkustaa isänsä synnyinkylään Keniassa. Siellä hän huomasi kenialaisten olevan saarnaajakansaa: kaikilla tuntui olevan puheen lahja. Arkinenkin puhe oli usein kohotettua ja ihmiset käyttivät rohkeasti ja runsaasti sanoja.
”Ajattelin siellä, että se puhe ja sanat olivat tapa luoda yhteyttä myös ympäristössä ja elämäntilanteissa, joissa on paljon toivottomuutta. Sanoilla ikään kuin luotiin yhteyttä ja toivoa. Meidän kulttuurissamme olin aina vähän hävennyt sitä omaa haluani käyttää runsaasti ja rohkeasti sanoja, mutta Keniassa käyminen vapautti sen.”
Minua kiinnostaa se, miten voisin luoda yksin sellaisen leirinuotion fiiliksen ja kannatella kokonaista yleisöä.
Toivola käyttää taiteessaan materiaalina paljon omaa elämäänsä. Teoksissaan hän kertoo avoimesti omista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistaan.
”Minulta kysytään aika usein, miten uskallan avata omaa elämääni niin paljon. Mutta minulle sekin on sitä yhteyden hakemista. Se on tapa tulla lähemmäs myös itseään, kun lausuu niitä ajatuksia ääneen.”
Vanhemmuudesta tarinoita ja kurinalaisuutta
Oman elämän aineistoa Toivolalle tarjoaa myös vanhemmuus. Instagramissa aktiivinen Toivola avaa 66 000 seuraajalleen yksinhuoltajaisän arkeaan ja tuo esiin myös 2.-luokkalaisen lapsensa ”Pantterin” touhuja.
”Pyrin Instagramissa kertomaan enemmän tarinoita kuin vain dokumentoimaan. Siitä on tullut ilmaisun kanava, joka on syntynyt vanhemmuudesta ja dialogista oman tyttäreni kanssa. Koska edustamme perhemuotoa, joka on vähemmistössä, on täytynyt itse sanoittaa näkyväksi omaa elämäämme. Niin harvoin edelleenkään löytää niitä tarinoita, joihin samaistua.”
Toivola kertoo isyyden nostaneen esiin paljon omia lapsuusmuistoja.
”Vanhemmuus on ollut iso mankeli omalle identiteetilleni. Isyys on tuonut esiin myös sellaisia piirteitä itsessäni, joita olen ennen voinut piilottaa tai kontrolloida paremmin. Haastavin osa vanhemmuutta on se, miten paljon se on tökkinyt omaa persoonaani.”
Vanhemmuus toi mukanaan myös tiettyjä luovuuden raameja. Arkisella tasolla Toivola sanoo tämän näkyvän ajankäytössä. Perheellisellä luovalle tekemiselle käytetty aika on rajoitettua. Välillä tämä toimii kuitenkin hyvänä kirittäjänä.
”Olen kirjoittanut kaikki kirjani vanhemmuuden aikana. Aikapaine on auttanut minua istumaan alas ja keskittymään, ajattelemaan, että tämä on nyt sitä kirjoittamisen aikaa, eikä tästä voi etsiä pakoreittiä. Se on tuonut hyvällä tavalla ryhtiä. Rutiinit ja kurinalaisuus ovat myös iso osa luomistyötä, että lopulta jotakin syntyy.”
Teksti: Maria Bregenhøj
Kuvat: Riitta Supperi
