Kuka olet?
Sanna: Olen Sanna Haanpää ja olen aloittanut Suomen tietokirjailijoiden toiminnanjohtajana viime vuoden lopussa.
Heikki: Olen Heikki Karjalainen, suomentaja ja pienkustantaja.
Mikä on taustasi?
Sanna: Olen taustaltani juristi ja kasvatustieteilijä. Siirryin tehtävään Opetushallituksesta. Ennen sitä olen työskennellyt pitkään koulutuspolitiikkaan ja koulujuridiikkaan liittyvissä tehtävissä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:ssä ja sitä ennen pitkään Teostossa. Minulle on kertynyt osaamista ja kokemusta siis edunvalvonnasta ja vaikuttamistyöstä.
Heikki: Kun on yli kolmekymmentä vuotta suomentanut kirjallisuutta, alkaa tuntua jo siltä kuin ei olisi koskaan mitään muuta tehnytkään, mutta ehdin ennen suomentajauraani olla erilaisissa ”normaaleissa” töissä sekä opiskella englantia Helsingin yliopistossa. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitossa olen ollut erilaisissa luottamustehtävissä yli kymmenen vuotta, niistä neljä viimeistä puheenjohtajana. Sanaston hallituksessa olin viisi vuotta, joista kaksi viimeistä vuotta puheenjohtajana.
Miten päädyit Kopioston hallitukseen?
Sanna: Valintaani vaikutti varmastikin monipuolinen kokemukseni niin tekijänoikeuden kuin opetustoimen kentältä. Työskennellessäni Opetushallituksessa olin mukana Kopioston ja Opetushallituksen välisen kopiointisopimuksen neuvottelutoiminnassa.
Heikki: Kirjallisuuden kääntäjiä tai ylipäätään Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäseniä ei käsittääkseni ole Kopioston hallituksessa aiemmin juuri ollut. Kun tekijänoikeusasiat ovat tässä vuosien varrella alkaneet tulla tutuiksi, päätimme liiton hallituksessa ehdottaa minua Kopioston hallitukseen. Sekä vaalivaliokunta että syyskokous suhtautuivat ehdotukseen suopeasti, ja tässä sitä nyt ollaan.
Mitkä asiat ovat mielestäsi tärkeitä hallitustyöskentelyssä?
Sanna: Kokonaisuuden ymmärtäminen, työtä tehdään koko järjestön näkökulmasta, ei vain oman jäsenyhdistyksen. Varaan aikaa hallitustyöskentelylle eli asioihin perehtymiseen. Kopiosto hoitaa myös erinomaisesti uusien perehdyttämisen.
Heikki: Hallitustyöskentelyssä tärkeää on katsoa ennen kaikkea hallittavan yhteisön, eli tässä tapauksessa Kopioston, ja tekijänoikeusjärjestön ollessa kyseessä oikeudenhaltijoiden etua. Kokouksissa, kun aika on rajallinen, on kyettävä erottamaan olennainen epäolennaisesta. Lisäksi täytyy pystyä kuuntelemaan ja keskustelemaan ja luopumaan omista ennakkoluuloistaan.
Millaisena näet tekijänoikeuksien aseman tulevaisuudessa?
Sanna: Luovaa sisältöä on kaikkialla, mutta eri asia on mitä siitä ollaan valmiita maksamaan. Näen tekijänoikeusjärjestöillä tärkeän tehtävän niin yleisen tietoisuuden edistämisessä kuin tekijöiden edunvalvojina.
Heikki: Digitalisaation edetessä tekijänoikeudet muuttuvat koko ajan tärkeämmiksi. Kulttuurialalla tavarakauppa tulee muuttumaan lähes kokonaan palvelujen kaupaksi, ja silloin tekijänoikeuksien luovutusten ketjun tulee olla katkeamaton ja yksiselitteinen.
Saatko tekijänoikeuskorvauksia?
Sanna: Olen kirjoittanut artikkeleita opetusalan julkaisuihin ja ne ovat menneet kertakorvauksilla. Nyt työn alla on opetusalan juridiikkaan liittyvä tietokirja yhdessä toisen kirjoittajan kanssa.
Heikki: Saan. Kopiostosta apurahoina, Sanastosta lainauskorvausta sekä jonkin verran rojalteja kääntämieni kirjojen e-kirjamyynnistä, vaikka suomennoksien tekijänoikeuden luovutuksesta maksetaankin yleensä kertakorvaus.
Harrastuksesi?
Sanna: Lukeminen, liikkuminen ja japanilaiset ristikot
Heikki: Kulttuuriharrastusten (lähinnä kirjallisuus ja elokuvat) vastapainoksi harrastan juoksemista ja kehonpainojumppaa.
Mikä kulttuurielämys on viime aikoina koskettanut sinua erityisesti ja miksi?
Sanna: Seuraan kulttuuritarjontaa paljon täällä kotimaassa mutta myös reissuissa ollessani. Niistä ammentaa paljon, ne tekevät ihmiselle hyvää. Aivan samoin lukeminen koskettaa ja synnyttää ajatuksia. Viimeksi näin Kansallisoopperassa baletin Bajadeeri. Tuon baletin ryhmätanssin Varjojen valtakunta näin muutama vuosi sitten Rooman kesäyössä Caracallan kylpyläraunioissa ja se jäi niin tanssin kuin puitteiden kauneudessa pysyvästi mieleen.
Heikki: Tämä on vähän pitempi projekti, mutta viime vuosina olen kesäisin lukenut Dominic Sandbrookin Iso-Britannian historiaa 50-luvulta eteenpäin. Toistaiseksi vajaa tuhatsivuisia kirjoja on ilmestynyt viisi, joista olen lukenut kolme. Hienon ajankuvan ja analyysin lisäksi sarja valottaa muun muassa brittien ongelmallista Eurooppa-suhdetta ja osoittaa todeksi vanhan sanonnan, että kaikki jotka eivät tunne historiaa ovat tuomittuja toistamaan sitä. Sääli, ettei näitä kirjoja tulla koskaan suomentamaan.
Mottosi/sanontasi/elämänviisautesi?
Sanna: Minulla ei ole sellaista. Kultainen sääntö mukaelmineen on kyllä aika hyvä elämänohje.
Heikki: Kaikki järjestyy!
Haastattelu: Ria Korkiakangas
Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää