Suomen Kulttuurirahaston ja Kopioston alulle panema Lukuklaani-hanke huipentui syyskuussa seminaariin, jossa tehtiin läpileikkaus hankkeesta, käytiin läpi monipuolisia opetusmenetelmiä ja kuultiin kirjailijavieraita.
Seminaarissa esiteltiin myös hankkeen yhteydessä toteutetun Lukuklaani-tutkimuksen tuloksia. Helsingin ja Turun yliopistoissa vuosina 2017–2019 laaditussa kyselytutkimuksessa selvitettiin kouluissa luetun kirjallisuuden sisältöä sekä luetun käsittelyn muotoja.
Yli 2 000 opettajilta saatua vastausta vahvistavat, että lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän oma-aloitteisesti, jolloin koulun rooli lukemiseen totuttamisessa korostuu.
Kouluista lukevia yhteisöjä
Tilanteen kartoittamisen ohella Lukuklaani-tutkimus esittää myös keinoja, joilla lasten ja nuorten lukuintoa saataisiin parannettua. Opettajien vastauksissa korostuu ajatus siitä, että lukeminen ja luetun käsitteleminen tapahtuvat turhan usein yksilöllisesti. Tällöin lukuinnon ja -rutiinien muodostuminen jäävät helposti oppilaan itsensä vastuulle.
Tutkimus esittääkin, että peruskouluja tulisi kehittää lukeviksi yhteisöiksi.
”Lukeva yhteisö viittaa samankaltaiseen yhteisölliseen ajatukseen koulusta jonkin tietyn teeman edistäjänä kuin esimerkiksi Liikkuva koulu tai Kiva koulu”, kertoo tutkimuksen koordinaattori Lotta-Sofia Aaltonen.
Keinoja yhteisöllisen toiminnan lisäämiseen ovat esimerkiksi lukupiirit, säännölliset lukutunnit, luokkien tai koko koulun lukutempaukset sekä luetun käsitteleminen yhdessä toteutettavien tehtävien avulla. Erityisesti heikosti motivoituneet oppilaat hyötyisivät yhteistoiminnallisten menetelmien lisäämisestä.
Tutkimus tuo esiin, että lukeminen rajoittuu usein vain äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille, mutta samalla lukemattomuuden vaikutukset näkyvät jo muissa aineissa. Niinpä suositeltavaa olisi, että lukeminen kytkettäisiin äidinkielen ja kirjallisuuden ohella vahvemmin osaksi muitakin oppiaineita. Tämä tukisi lapsia ja nuoria tottumaan pitkäjänteiseen lukemiseen.
”Luettava kirja voisi kaunokirjallisuuden sijaan olla vaikkapa tietokirja liittyen toiseen oppiaineeseen, jolloin aikaa lukemiseen voisi käyttää sekä äidinkielen että toisen aineen tunnilla”, Aaltonen havainnollistaa. Luetun soveltaminen käytäntöön esimerkiksi historian tunnilla voi lisätä oppilaan lukuintoa.
Tie lukevaksi yhteisöksi ei kuitenkaan ole helppo. Opettajien suuren työkuorman vuoksi uusien toimintatapojen omaksuminen voi olla hankalaa. Aaltonen pitääkin olennaisena sitä, että opettajia ja kouluja tuetaan lukemiseen kannustamisessa.
”Tärkeää ovat käytännön vinkit sekä etenkin helposti saatavat ja eri aineisiin sopivat lukumateriaalit. Lukuklaanin kirjapaketit ja kaksi laadukasta käsikirjaa, joissa on valtava määrä valmiiksi tehtyjä käytännön lukupiiritehtäviä ja monialaisia tehtäväkokonaisuuksia lukemiseen liittyen, ovat askel tähän suuntaan.”
Opettajille suunnatut käsikirjat alakouluille sekä yläkouluille ovat edelleen vapaasti saatavissa verkosta, kuten myös tutkimustuloksista ja opettajien vinkeistä koottu informatiivinen juliste.
Mikä Lukuklaani?
Lukuklaani-hankkeen tarkoitus on ollut edistää lasten ja nuorten lukutaitoa ja -intoa tukemalla koulukirjastoja ja tarjoamalla innostavaa luettavaa.
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa lukuvuonna 2017–2018 Kopiosto ja Suomen Kulttuurirahasto tukivat alakoululaisten lukemista kahdella miljoonalla eurolla. Varoilla tuettiin koulukirjastojen perustamista ja kehittämistä sekä lahjoitettiin kaikkiin Suomen ala- ja yhtenäiskouluihin 50 kirjan paketti.
Vuonna 2019 Lukuklaani laajentui yläkouluihin. Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa ja Lastenkirjainstituutin toteuttamassa kokonaisuudessa yli 100 kirjan paketteja jaettiin jokaiselle ylä- ja yhtenäiskoululle.
Teksti: Leo Taanila
Kuva: Lukuklaani