Still-kuva elokuvasta Fucking with Nobody (2020), kuva: Emilia Haukka.
Venetsian San Servolon pienellä saarella, ensimmäisen Venetsian Biennaalin Cinema College -workshopin aikana käsikirjoittajat Hannaleena Hauru ja Lasse Poser esittelivät tuottaja Emilia Haukalle visualisoinnin elokuvan Fucking with Nobody dramaturgiasta. He piirsivät paperille hiljalleen kasvavan hurrikaanin, josta lopussa singahtaa yksi jyvämäinen kirkas ajatus.
Hurrikaani on ehkä asia, joka tulee helposti mieleen, kun kirjoittaa pitkästä elokuvasta, joka on tehty ideasta valmiiksi elokuvaksi reilussa vuodessa, ja jossa elokuvan käsikirjoittajista toinen myös ohjaa sen ja näyttelee elokuvan pääroolin (Hauru) ja toinen myös kuvaa noin puolet elokuvasta ja näyttelee myös keskeisen roolin (Poser).
Biennale Cinema College – käsikirjoituksesta ensi-iltaan vuodessa
Haimme Biennale Cinema Collegeen (BCC) kesällä 2019. Ensimmäinen hakuvaihe oli työläs: pitkän elokuvan käsikirjoitusaihion ja teemojen lisäksi heti alussa kartoitettiin ohjaajan ja tuottajan näkemyksiä ja yhteistyötä. BCC on workshop nimenomaan ohjaaja-tuottajapareille. Hakemuksessa tuli perustella selkeästi, miksi kyseinen pitkä elokuva soveltuu toteutettavaksi 150 000 euron budjetilla. Meidän vahvuutemme ohjaaja-tuottajaparina oli, että olemme työskennelleet yhdessä usean mikrobudjetilla kuvatun elokuvan parissa, kuten lyhytelokuva Säälistäjät (2015) sekä lukuisat Kino Euphoria -kollektiivin lyhytelokuvat. Samalla Fucking with Nobodyn työtapa jatkoi suoraan siitä, mihin Hannaleenan 50-minuuttinen essee-elokuva Metatitanic (2018) jäi. Pienellä budjetilla toteutettu Metatitanic oli alkuperäisen hakemuksen liitteeksi jättämämme referenssielokuva tekotavasta.
BCC:een valittiin hakemusten perusteella 12 ohjaaja-tuottajaparia osallistumaan kahden viikon workshopiin Venetsiassa lokakuussa 2019. Meidän kahden lisäksi mukaan lähti käsikirjoittaja-kuvaaja Lasse Poser. Kahden viikon aikana saimme palautetta projektistamme yhteensä noin 20 eri henkilöltä, sekä tutoreilta että muilta osallistujilta. Kuulostaa paljolta, mutta mahtavaa tässä oli, että useasta eri lukijasta löytyi ne tyypit, jotka ymmärsivät teosta ja sen pyrkimyksiä, teemoja ja tekotapaa paremmin kuin jos palautetta olisi ollut antamassa vain pari, tai pahimmillaan vain yksi ihminen. Oman projektin työstämisen lisäksi luimme ja annoimme palautetta myös toisten osallistujien materiaalista, mikä on aikaa vievää mutta palkitsevaa.
BCC loistaa yhtenäisellä pedagogisella linjalla, mitä tulee tutoreiden työskentelytapaan. Tutoriarmeija kokoontui joka ilta arvioimaan yhdessä kunkin projektin työvaihetta. Tutoreilla oli selkeästi yhdessä sovitut säännöt palautteen antamisesta tekijöille. Tähän tuntui liittyvän sääntö siitä, että käsikirjoitusta ja sen tuotantotapaa ei missään kohtaa oltu pakottamassa mihinkään olemassa olevaan rakenteelliseen muottiin. Meidän projektin kohdalla tutorit aistivat tuntosarvillaan hienosti tekotapaamme ja projektin henkilökohtaisuutta. He tunnistivat, milloin on hetki laittaa dramaturgiset kaaviot sivuun, ja antaa meidän keskittyä sisällön työstämiseen. Läpi koko koulutuksen meille painotettiin myös, että huolimatta mistä tahansa palautteesta, kaikki taiteelliset päätökset jäävät täysin tekijöille.
Syksyn kaksiviikkoisen workshopin jälkeen meillä oli kuukausi aikaa kirjoittaa auki elokuvan ensimmäinen käsikirjoitusversio ja päivittää tuotannolliset ja visuaaliset suunnitelmamme. Näiden materiaalien pohjalta BCC valitsi neljä elokuvaa, joille kullekin myönnettiin 150 000 euron tuotantobudjetti. Lisäksi BCC:n kriteereinä oli, että kahden valituista neljästä projektista tuli olla naisoletetun ohjaama ja keston vähintään 60 minuuttia.
Tämän valinnan jälkeen osallistuimme vielä kahteen viikon mittaiseen workshoppiin Venetsiassa joulu- ja tammikuussa, joiden aikana tutoriarmeija oli jälleen tukenamme, tällä kertaa vahvemmin kuvauksiin, jälkituotantoon ja markkinointiin liittyen. Tammikuussa mukaan tuli mm. leikkaustutorimme Mary Stephen, joka oli tukenamme jälkituotannossa ensi-iltaan saakka. Mary on pitkän linjan leikkaaja, joka on mm. leikannut suurimman osan Eric Rohmerin elokuvista. Hän näin esimerkkinä siitä, millaisen kokeneen tutor-jengin huomassa olimme.
Kanaalien ääreltä kuvauksiin
Still-kuva elokuvasta Fucking with Nobody (2020), kuva: Jan-Niclas Jansson.
Fucking with Nobodyssa keskeisiä ominaisuuksia olivat käsikirjoituksen prosessinomainen muoto ja ensemble-työskentely. Elokuvan käsikirjoitus kirjoitettiin muotoon, jossa osa kohtauksista oli kirjoitettu tarkasti dialogin tasolla, mutta osa kohtauksista on jätetty avoimeksi sisältökuvaukseksi, jotta niiden toteutus jää kuvaushetkeen päätettäväksi. Elokuvan keskeiset näyttelijät olivat mukana vaikuttamassa näyttelemänsä hahmon persoonaan ja kaareen elokuvan alkumetreiltä asti, ja tämä oli prosessi, joka jatkui elokuvan valmistumiseen asti.
BCC:n rohkaisemana halusimme haastaa itsemme miettimään, miten prosessinomaisuuden voi siirtää myös kuvausten käytäntöihin. Ratkoimme tätä erityisesti rakentamalla tiiviin ja tarkkaan mitoitetun työryhmän. Työryhmämme oli setissä suurimpana osana päivistä ohjaaja, kuvaaja, näyttelijät ja yksi tuotantohenkilö. Tiettyinä päivinä, kun kuvauspäivän järjestelyt tai sisältö sitä vaativat, mukana oli ydinryhmän lisäksi esimerkiksi erillinen äänittäjä, valaisija tai intiimikoordinaattori. Pukusuunnittelija Aino Havu ja maskeeraussuunnittelija Nora Pippingsköld tekivät suunnittelutyön, mutta eivät itse osallistuneet kuvauksiin. Jokainen näyttelijä huolehti omaan asuunsa pukeutumisesta ja maskeerauksesta ohjeiden mukaan. Muutamaan lokaatioon panostettiin erillisen lavastajan voimin, muutoin kuvattiin aina autenttisissa lokaatioissa.
Teimme tarkkaa valintaa siitä, mihin kohtauksiin halusimme käyttää enemmän resursseja, tai missä elokuvan sisältö vaatii ylöspanoa. Pienen työryhmän jaksamista auttamaan suunnittelimme kuvauspäivät kevyiksi ja joustaviksi. Välillä kuvasimme yhdessä päivässä vain muutaman tunnin, välillä taas täysiä kahdeksan tunnin päiviä. Pienen ryhmän etuna oli mutkaton ja helppo kommunikointi ja ketteryys.
Tuottajan näkökulmasta BCC:sta sai tukea ja rohkaisua ymmärtää käsillä olevan projektin tekijöitä ja sisältöä sekä muovata tekotapa projektille sopivaksi. Se antoi tärkeän muistutuksen siitä, että elokuvan voi tehdä monella tavalla – tärkeintä on tuntea tekijät ja löytää yhdessä heidän kanssaan yhteinen prosessi. Ohjaajan kannalta upeinta antia ohjelmana oli, että läpi kehittelyn tutoreiden palaute keskittyi projektin vahvuuksien tukemiseen. Tämä oli taiteellisen työskentelyn kannalta huomattavasti hyödyllisempää kuin palautteenantokulttuuri, jossa keskiössä on nostaa pelkästään esiin käsikirjoituksessa tai leikkausversiossa olevia ongelmia.
Fucking with Nobody saa kotimaisen teatteriensi-iltansa 11.12.2020.
Teksti: Emilia Haukka ja Hannaleena Hauru