AVEKin johtaja Ulla Simonen, AVEK-palkinnonsaaja, taiteilija Jenna Sutela sekä Frame Contemporary Art Finlandin toimitusjohtaja Raija Koli AVEK-palkintoon liittyvän podcast-jakson äänityksessä.
AVEKilla on ollut syksyisenä perinteenä pitää Uusi Vuosi -tilaisuus, katsoa uuteen kauteen, luodata tulevaan ja jakaa samalla AVEK-palkinto. Monet vuodet audiovisuaalisen alan tekijät kokoontuivat yhteen, aina syyskuun ensimmäisenä torstaina. Keräännyimme kuulemaan puheet, syömään hyviä tarjoomuksia, nauttimaan erittäin runsaasta viinipöydästä ja puhumaan kollegoiden kanssa. Kesän jälkeen oli upeaa pukea paremmat syysvaatteet päälle, jotka usein tuntuivat liian kuumille, koska AVEKin uutena vuonna oli aina kesän viimeinen lämmin, ihana päivä. Muistan lähteneeni juhlista, monesti jatkojen kautta, uusien ideoiden valtaamana, uusia ihmisiä kohdanneena ja täynnä energiaa kohti uutta syksyä.
Huomaan muuttuvani nostalgiseksi, tästä kaikesta on ikuisuus, vaikka viime vuonna itse toivotin tulijat tervetulleeksi Emma-museossa juhlistamaan AVEKin Uutta Vuotta. Päivä oli silloinkin aurinkoinen ja lämmin.
Tämän vuoden todellisuudessa ihmisten tapaaminen joukoittain, kätteleminen, halaamisesta puhumattakaan on pelottava ajatus ja olen alkanut ymmärtää paljon paremmin, mistä toiseuden ja vierauden pelko saa alkunsa. Teen työni etänä, niin kuin muukin AVEK ja koko Kopiosto ja kohtaan ihmisiä etäyhteyksillä, kuten kaikki asiantuntijatöissä istuvat. Silloin harvoin, kun saan jonkun pahaa-aavistamattoman kollegani tai jopa hakijan narutettua puhelimen ääreen, puhun puhumisen ilosta heiltä akut tyhjäksi. Kaipaan vapaana virtaavaa puhetta, päällekkäin puhumista, yhdessä nauramista. Sitä AVEKin Uusi Vuosi on aina ennen ollut täynnä.
Taiteilija Jenna Sutela sai torstaina AVEK-palkinnon, pienessä tilaisuudessa, isossa tilassa, Helsingin kaupungintalossa. Sutelan taiteessa, joka minulle näyttäytyy minimalistisena sci-finä, on pohjimmiltaan kyse kommunikaatiosta. Uusien kielien opettelusta hyvin konkreettisella tasolla, jotta voisimme kommunikoida meille uusien maailmojen kanssa. Tästähän koko audiovisuaalisessa alassa on kyse, kommunikaatiosta, toistemme kohtaamisesta.
Aloitimme tämän kalenterivuoden missiolla lähestyttävästä, läpinäkyvästä ja tasapuolisesti hakijoitaan kohtelevasta AVEKista. Halusimme enemmän kohtaamisia hakijoiden kanssa sekä enemmän hakijoiden keskinäisiä kohtaamisia. Ensimmäinen Ilta AVEKin kanssa-tilaisuus oli suunniteltu maaliskuun loppuun. Jouduimme perumaan tilaisuuden, kun jo kuun puolivälissä vetäydyimme kukin omaan koloomme. Tilan tultua väliaikaisesta toistaiseksi voimassaolevaksi järjestimme myöhemmin keväällä Iltapäivän AVEKin kanssa etäyhteyksin, pyrkimyksenä törmäyttää animaation tekijöitä ja dokumentaristeja. Tilaisuudelle oli ilmiselvästi tarvetta ja toivottavasti tekijöiden välisiä yhteyksiä myös saatiin luotua, vaikka kahvikupin ääressä rupattelun elementti puuttui. Haluamme jatkaa yhteyksien luomista. Aikomuksena on järjestää vielä tänä syksynä pelialan ja elokuvantekijöiden yhteinen tilaisuus. Tämäkin tullee olemaan vielä etäyhteyksin.
Iltapäivä AVEKin kanssa saa myös podcast-muodon, jossa kohtaamme erilaisia tekijöitä keskustellen ja jaamme kohtaamiset myös muille. AVEK-palkitun Jenna Sutelan taiteesta ja sen kansainvälisestä luonteesta pääsin keskustelemaan, kohtamaan ihan elävässä elämässä yhteisen kahvipöydän ääressä Jennan ja Framen Raija Kolin kanssa. Keskustelumme on kuultavissa täältä.
Olemme pyrkineet myös päivittäisessä toiminnassamme pitämään yllä kohtaamista hakijoiden kanssa erilaisin alustoin. Haluamme olla ja olemme olleet tavoitettavissa. Tuotantoneuvojat tapaavat tai soittavat hakijoille, hakemuksista voidaan keskustella nopeammin ja jopa helpommin kuin ennen. Voi olla, että jatkossakin monet hakijatapaamisista tulevat olemaan videoneuvotteluita. Paikan päälle tuleminen on usein ajankäytöltään ja vaivannäöltään vähän juhlavaa, asiat saadaan kevyemmin hoidettua etänä.
Ajatusten ja ideoiden vapaa vaihto ja innostuminen toistemme ajatuksista kaipaa henkilökohtaisempia kohtaamisia. Kun mietimme, miten voisimme paremmin palvella ja auttaa tekijöitä, kalenteroitu etäyhteys on kovin jäykkä, kun taas spontaani puhelu ajatuksen tullessa ei välttämättä vastaanottajalla osu oikeaan hetkeen. Ideat ja uudet ajatukset eivät synny tyhjiössä ja tässä kohtaamattomuuden tyhjiössä näen meillä AVEKissa suuren vaaran jähmettyä, jäädä kellumaan siihen tyytyväisyyden tunteeseen, että asiathan tuntuvat sujuvan.
AVEKin taloudellinen kausi on nykyään kalenterivuosi, eikä Uudesta Vuodesta enää ala uusi tukikausi, mutta tämä ”Uuden Vuoden” ajankohta on juuri siksi mitä mainioin uuden suunnittelemiseen. Pyrimme osaltamme tekemään työtä mediataiteen tuotantoedellytysten kehittämisen ja rahoituksen eteen, vahvistamaan dokumentaristien ja lyhytelokuvien tekijöiden edellytyksiä sekä auttamaan kansainvälistymisessä ja jatkokouluttautumisessa kaikkia audiovisuaalisen alan tekijöitä. Tiedämme ensi vuoden tuen tason. Vuoden 2021 jälkeinen aika vaatii poliittista tahtoa ja alan vahvaa signaalia siitä, että AVEKin työllä on merkitystä.
AVEKin jakaman tuen perustana on yksityisen kopioinnin hyvitys. Hyvityksellä korvataan oikeutta kopioida teoksia ja siitä syntyvää haittaa suoraan tekijöille. Se, että rahaa jaetaan myös välillisesti AVEKin kautta uusien teosten synnyttämiseen, joka puolestaan synnyttää uutta hyvitystä suoraan tekijöille ja välillisesti taas uusiin teoksiin, on ihana ja ihmeellinen idea. Tällä tavoin tekijöiksi päätyy uusia lahjakkuuksia, tulee tehdyksi aivan uudenlaisia teoksia ja kokeneet tekijät voivat kokeilla tai jatkokouluttautua pienellä riskillä.
Kysymme itseltämme jatkuvasti, miten voisimme paremmin palvella uusia tekijöitä. Miten voimme varmistaa sen, että näemme ja kuulemme uudet kielet ja tunnistamme ne maastot, joissa kukaan tekijä ei ole ennen käynyt?
Jos sinulla herää ajatuksia siitä, mitä AVEK voisi olla tai sen pitäisi olla, ole yhteyksissä, soita, kirjoita tai jos joskus palaamme takaisin tapaamisten maailmaan, tule juttelemaan!
P.S. Jenna Sutelan teos Holobiont on nähtävissä nettisivuillamme 20.9. saakka, kannattaa katsoa!
– Ulla Simonen, AVEKin johtaja